Märkää edelleen, mutta luvattu mikä luvattu, ratsastuskilpailuja piti neidin (ja kaverinsa) kanssa käydä katsomassa. Olivat siirtäneet toisen radan kisat maneesiin, eikä sinne oikein mahtunut sekaan katsomaan. Harmi, mua olis kiinnostaneet suomenhevoset, ja juuri ne kilpailivat maneesissa. Loppupäivästä sää kirkastui vähän, ja katsottiin ulkokentällä pari luokkaa. Muutaman kuvankin otin, ja totesin että hevosten kuvaaminen on paljon vaikeampaa kuin koirien. ;-)

Näsän kanssa käytiin illalla ottamassa pikaiset tottistreenit. Aluksi vähän seuraamista ja jättävät liikkeet. Kenttä lainehti vettä, mutta siitä huolimatta Näsä toimi aika kivasti, paitsi maahan ei oikein halunnut mennä ihan loppuun asti, herkän vatsahipiän kastuminen ei kai tunnu kivalta.

Sitten noudot, meidän murheenkryyni. Tasamaanoudossa Näsä yritti jälleen kerran nostaa keskisormen pystyyn, ja tiputti kapulan parin metrin päähän. Äkäinen uusi käsky, ja keskisormi laskeutui, Näsä poimi kapulan uudelleen ja toi perille asti. Uusi yritys, ja nyt kapula tuli kerralla perille. Hyppy- ja estenoudoissa ei ollut ongelmia, meni esteet kyselemättä molempiin suuntiin ja toi kapulan perille asti. Luovutus nyt ei kaikkein kaunein ollut, mutta luovutti kuitenkin istuen sellaisella etäisyydellä että ylsin vaivatta kapulan ottamaan. Ihan riittävästi minulle. Tuo on kyllä kumma juttu että aina aluksi pitää kokeilla että onko pakko, ja ärähdyksen jälkeen vasta toimii.

Lopuksi otettiin eteenmeno ihan ylipitkänä läpijuoksuna. Kentällä oli sen verran pitkä heinä että purkki piiloutui varsin tehokkaasti. Siitä huolimatta Näsä eteni suoraan ja vauhdilla, ilman minkäänlaista epäröintiä, ja kuin sattumalta osui suoraan purkille. Hienoa! Tähän oli hyvä lopettaa treenisessio.