Yksi vuoden kohokohdista, erikoisnäyttely, oli tänä vuonna Helsingissä lauantaina 8.8. Kauas on pitkä matka, joten päätettiin lähteä ajoissa.

Keskiviikkona iltapäivällä startattiin matkaan. Inga meni mummulaan hoitoon ja Ella jäi kotiin Jarin kanssa, Timo lupasi käydä vielä pari kertaa päivässä hoitamassa.

Auto oli varsinainen tilaihme, kun siihen pakattiin kolme koiraa, kolme ihmistä, matkatavarat ja näyttelyrekvisiitta, mukaanlukien teltta. Teltta ei mahtunut oikein mihinkään, joten se sidottiin kuormaliinalla auton katolle suksiboksin viereen. Ja sitten menoksi. Kaisa lähti kävelemällä Ingan kanssa mummun luo, ja me kurvattiin perässä ottamaan Kaisa kyytiin. Juuri kun oltiin lähdössä Kaisan kanssa sisältä, portilta kuului poks ja auto peittyi savupilveen. Tai siltä se ainakin näytti, höyrypilvi se oikeasti oli. Pienen epäuskoisen hetken jälkeen tajusin että ilmastointi sanoi työsopimuksen irti. Mahtavaa...

Erittäin lämpimissä tunnelmissa ajelimme Erjan luo. Näsä matkusti takapenkillä tavaroiden päällä, Enzo ja Ossi sikaosastolla omissa yksiöissään.

 

Ehdimme perille hiukan ennen kuin Erja tuli töistä. Erjan tultua aika meni maailmaa parannellessa seuraavan vuorokauden puolelle. Näsä sai jäädä autoon nukkumaan, Ossi jäi boksiin alakertaan ja Enzo tuli meidän kanssa vinttiin. Ossi ei ollut järjestelyyn ollenkaan tyytyväinen, vaan haukuskeli ja yritti avata ääntään ulvomiseenkiin. Muutama ärähdys sekä Erjan että meidän toimesta hiljensi kuitenkin pikkujätkän ja niin päästiin nukkumaan.

Erjalla oli torstaina aikainen töihinlähtö, ja mekin heräsimme vintissä siihen kun Ossi taas protestoi yksinjäämistä Erjan lähdettyä. No, mikäpäs siinä, oli meilläkin päiväksi suunniteltua ohjelmaa. Aamukahvien jälkeen yritimme saada suksiboksia lukkoon ja avainta irti lukosta. Ei lähtenyt. Ei millään. Ei auttanut muu kuin sitaista avain narun perään ettei putoa vauhdissa, ja sen virityksen kanssa lähdettiin ajamaan kohti Turkua.

Navigaattori on kiva kapistus, ja sen avulla Turusta löytyi lukkoliike jonne mentiin kyselemään apua. Lukkoseppä ähräsi aikansa lukon kanssa eikä avain edelleenkään hievahtanut mihinkään. Päätettiin irrottaa koko boksi katolta ja jättää se lukkoliikkeeseen siksi aikaa kun lähdettiin tutustumaan Turun Linnaan.

Linna oli oikein mukava paikka. Olen käynyt siellä joskus lapsena eli ikuisuus sitten, Raimolle ja Kaisalle paikka oli ihan uusi tuttavuus. Muutama kuva kierrokselta löytyy osoitteesta http://sary.1g.fi/kuvat/Muut+kuvat/2009-08-06+Turun+Linnassa/ .

Linnavierailun jälkeen palattiin lukkoliikkeeseen ja toivottiin että boksin lukko olisi kunnossa. Vielä mitä. Avain oli kyllä saatu lukosta pois ja lukko toimi jollain tavalla. Ei vaan ollut mitään takeita kuinka kauan. Boksiin on yritetty murtautua ilmeisesti Tarton reissulla viime syksynä, ja lukkopesä lukon sisällä on irti. Varovasti käyttämällä saatettaisiin kuitenkin selviytyä tämä reissu.

Erja oli töistä tullessaan ollut ahkera. Enzo oli päässyt Erjan kanssa suihkuun, ja meitä olikin vastassa hurmaavan mäntysuovan tuoksuinen lakupoika. Erja oli myös siistinyt Enzon korvat ja nyppinyt vaaleaa hötykarvaa pois joka puolelta. Ossi oli myös kokenut saman minkä jokainen laku joka erehtyy kylään Erjan luo; Erja oli nostanut Ossin trimmauspöydälle ja siistinyt tassukarvat.

Helppoa tämä näyttelyihin laittautuminen, tarvitsee vaan jättää koirat Erjan luo ja poistua itse paikalta.

Illan ohjelmassa oli vielä saunominen Raumalla rantasaunalla. Matkalla käytiin kaupassa ostamassa grillattavaa. Mirja ja Jorma sekä Tessa jo odottelivatkin meitä saunalla, ja Ossikin pääsi tapaamaan sisarpuolensa. Hyvin tulivat toimeen.

Ennen saunaa käytettiin Ossia ja Tessaa rannassa räpiköimässä. Ossi ei ole ennen päässytkään veteen joten mielenkiinnolla odotin kuinka pikkupossu asiaan suhtautuu. Hyvin suhtautui, veti selkä kaarella menemään rantavedessä, ja menipä vahingossa kepin perässä niin pitkälle että selkäkin kastui. Ossilla oli oikein mukavaa, harmi vaan että rantakallio ja -kivet olivat niin liukkaita että pariin otteeseen Ossi meni sellaista sivuluisua että oikein pelotti. Jalka kuitenkin tuntui kestävän eikä Ossi illan mittaan ontunut ollenkaan.

Saunomisen ja uimisen jälkeen grillattiin ja nautittiin hyvä illallinen. Kaisa kävi vielä Näsänkin kanssa rannassa ja Näsä myös nautti vesileikeistä.

Nukkumaanmeno venyi taas myöhään, ja Erja-raukalla oli perjantainakin aikainen herätys. Ossi oli ilmeisesti jo kotiutunut tai sitten se oli vaan niin väsynyt ettei haukuskellut yöllä. Aamulla Erjan lähdettyä yritti pientä äänenavausta mutta hiljeni yhdellä ärjäisyllä.

Kun vihdoin saatiin itsemme sängystä ylös ja vintistä alakertaan päästämään Ossia aamupissalle, boksista tuli ulos kolmijalkainen pikkukoira. Ossi ei laskenut takajalkaansa maahan ollenkaan. Oli sitten kuitenkin loukannut sen edellisiltana. Jalka vetreytyi vähän kun Ossi liikkui, mutta ontui kuitenkin selvästi.

Lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä ennen kuin Erja ehti tulla töistä. Matkalla pysähdyttiin Turkuun vähän shoppailemaan. Koirien oli mukava odottaa autossa kun pysäkoitiin viileään parkkihalliin. Helsinkiin näyttelypaikalle saavuttiin sopivaan aikaan; kehät oli jo rakennettu mutta kehän reunalle mahtui vielä hyvin telttoja. Pystytettiin teltta valmiiksi oman kehän reunalle ja jätettiin teltan kulmalle sateenkaaren värinen kuormaliina roikkumaan että muu seurue löytää oikean teltan jos ja kun ehtivät paikalle aamulla ennen meitä.

Seuraavaksi ajettiin kaupan kautta Oittaalle josta olin varannut meille mökin. Oittaalla treffattiin myös Arska ja Tuija, Tuija pyysi että tekisin viime hetken silauksen Arskalle huomista näyttelyä varten. Mielihyvin! Arska oli todella komea poika, ja käyttäytyi oikein mallikkaasti. Siistin vähän mahakarvoja ja leikkasin munakarvat, häntä kaipasi myös hiukan siistimistä, ja tassutkin tarvitsivat ihan hiukan saksia. Mitään suurempaa trimmausta Arska ei kaivannut, vaan näytti oikein hyvältä.

Yöpuulle kömmittiin leirintämökkiin. Ossin boksi nostettiin sängylle koska lattiatilaa mökissä oli niin niukasti, Näsä jäi autoon nukkumaan ja Enzo sai tulla vapaasti sisälle.  Aivan liian pian aamulla kello soi ja aamukahvien jälkeen ajelimme näyttelypaikalle.

Muu seurue oli jo saapunut ja teltan jatkoksi oli pystytetty toinenkin teltta. Meillä oli siis paritalo. Ossi ontui edelleen, ja mietinkin koko aamupäivän mennäkö kehään sen kanssa vai ei. Ensimmäisenä oli kuitenkin ohjelmassa Näsän agilitykisa. Ensimmäinen rata oli suurimmaksi osaksi oikein mukavan näköinen, mutta puolivälin vaiheilla oli erittäin hankalan näköinen kierrätä-pyöritä-pellavapäätä-hyppykuvio jossa yhtään hyppyä ei suoritettu siitä loogisesta suunnasta. Löysin kuitenkin siihenkin sopivan ohjaussuunnitelman. Näsä toimi koko radan hyvin ja kuuliaisesti, paitsi että keinukummitus nosti taas päätään ja Näsä meni keinusta ohi kun en ollut siinä tarkkana. Rimoja tippui kaikkiaan neljä, enkä oikein tiedä siihen syytä. Syynä saattoi olla kuuma ilma, tai sitten nurmipohja jolla ei juurikaan olla menty. Tai sitten minä yksinkertaisesti törötin liian lähellä edessä. Pitää katsoa videolta kunhan ehtii.

Ossin jalka vetreytyi liikkuessa, mutta ontuminen ei poistunut kokonaan. Päätin kuitenkin käydä kehässä ja pyytää arvostelun ilman liikkeitä. Tuomari Elena Ruskovaara sanoi että tottakai, ja niin me Ossin kanssa seistiin kehässä ja nautiskeltiin välillä kinkkua. Ossi esiintyi erittäin hyvin ja sai todella hyvän arvostelun. Ihan hyvä ensimmäinen näyttelykokemus, vaikka tietenkään suurempia voittoja ei ontuvalle koiralle tullut.

Raimo heilui kehän laidalla kameran kanssa, mutta oli ilmeisesti niin keskittynyt katsomaan Ossin esiintymistä että unohti ottaa kuvia. Tämä on ainoa muistikortille tarttunut todiste Ossin ensimmäisestä näyttelystä:

Aikuisista pojista ensimmäisenä kehään meni Enzo avoimeen luokkaan. Kesäasuinen Enzo sai aivan asiallisen arvostelun ja EH:n. Näsän Arska-poika sai ensimmäisestä näyttelystään ERIn ja lopulta myös varasertin. Näsä esiintyi käyttöluokassa ja sai ERIn ja sijoittui luokassa toiseksi. PU-kehässä Näsä oli neljäs.

Arska:

Enzo:

Näsä:

Uroskehän jälkeen oli pakko suunnistaa teltalle istumaan ja juomaan, helle alkoi vaatia veronsa. Nartut jäivät siis katsomatta, mutta onneksi Raimo jaksoi kuvata. Näsän Tessa-tytär sai H:n.

Tessa:

Ei ollut ihan meidän jengin päivä, onneksi Näsä ja Arska sentään saivat ERIn ja hiukan muutakin. Toiselle agilityradalle en Näsän kanssa ehtinyt, kehä meni sen verran pahasti päällekkäin. Hyvään tarkoitukseen geenitutkimuksen hyväksi osallistumismaksu kuitenkin meni, joten ei passaa valittaa.

Vaikka suuret menestykset jäivätkin saavuttamatta, meillä oli kuitenkin ihan mukava päivä. Ilma oli hyvä, tosin vähempikin helle olisi riittänyt, seura oli hyvää, ja piknikki oli aivan loistava. Kyllä erkkari aivan ehdottomasti kuuluu kesään. Varsinkin se sosiaalinen puoli.

Yöksi ajoimme taas Oittaalle, ja tällä kertaa Näsä sai tulla sisälle nukkumaan. Näsän pinna alkoi olla kireällä, ja siitä huomasin että se on väsynyt eikä saa kunnolla nukutuksi autossa. Ossi nukkui boksissa ja Enzo autossa. Hyvän yöunen jälkeen elämä näytti taas valoisalta ja Näsän mielialakin oli aamulla selvästi parempi. Aamukahvien jälkeen pakkasimme auton, siivosimme mökin ja otimme suunnan kohti pohjoista.

Matkalla mutkasimme pikaisesti Jennilässä kahvilla. Pitihän Jennin ja Theon uusi talo käydä katsastamassa kun kerran niillä nurkilla oltiin liikenteessä. Kotiin ehdittiin sunnuntai-iltana kymmenen aikaan.

Matkailu avartaa, ja reissussa oli mukavaa. Seuraavalla reissulla tosin toivoisin sen ilmastoinnin toimivan...