Ollaan me treenattukin tällä viikolla, eikä pelkästään laiskoteltu. Maanantaina kurvattiin käkkäräpoikien kanssa agitreeneihin intoa puhkuen.

Enzo ei meinannut pysyä housuissaan, joten hallintaharjoitukset olivat tarpeen. Otettiin pujottelua ja nautiskeltiin lihapullia, ja muisteltiin että toisten luo ei saa sännätä kesken treenin. Jotain taisi upota umpiluuhun kun saatiin tämä osuus ihan kunnialla läpi. Rata olikin sitten astetta vaativampi; pitkä hyppysuora jonka päässä putki, ja sen jälkeen muutamat kiemurat. Loistavaa... mannertenvälinen risteilyohjus on takuulla jossain toisissa sfääreissä tuollaisen luukutuksen jälkeen. Otin siis aluksi parit tässä-käskyt lihapullan kanssa saadakseni Enzon kuuloelimet auki ja herneen kuoppaan. Tähän asti sujui hyvin, ja pahaa aavistellen lähdin tekemään varsinaista harjoitusta. Enzo-poika pääsi yllättämään minut ihan täysin! Poika paineli alkusuoran putkeen asti sata lasissa, mikä ei sinänsä ollut yllätys, mutta sen jälkeiset tapahtumat olivat. Enzo nimittäin toimi oikein kuuliaisesti, reagoi käskyihin ja kääntyi ilman miettimistä! Kyllä tästä voi sittenkin agilitykoira tulla.

Näsän treeneissä Jarmo laittoi minut taas tiukan paikan eteen: tekemään jaakotuksen. Ollaan kyseistä liikettä yritetty pari kertaa aikaisemmin, ja tuloksena oli mulla jalat solmussa, koira ihan pihalla, ja lopulta sekä mun jalat että koira samassa solmussa. Nyt aloitettiin ihan yhdellä aidalla että pystyin keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Muutaman toiston jälkeen homma sujuikin, jalat eivät menneet solmuun, pysyin pystyssä, ja Näsä kääntyi kuin ihmisen ajatus. Sitten kokeiltiin muutaman kerran edelliseltä esteeltä lähestyen, ja kun se sujui niin harjoitus alusta asti. Ja minä tein sen, onnistuin!