Plokin päivittäminen on jäänyt syystä tai toisesta, joten yritän nyt vähän korjata tilannetta.

Joulukuun alun räkätauti meni ohi noin viikossa. Tai niin luulin. Parin terveentuntuisen päivän jälkeen alkoi yskä, joka jatkuu vieläkin. Varmemmaksi vakuudeksi heräsin toissa-aamuna sellaiseen yskänpuuskaan että olin varma etteivät keuhkot kestä siinä kyydissä. No, keuhkot kestivät mutta ääni ei, ja olenkin nyt siitä asti kuiskaillut kun isompaa ääntä ei irtoa millään. Oliskohan sairasloman paikka?

Käytiin lakupoikien kanssa Messarissakin. Matkaan meinasi tulla isoja mutkia kun auto sanoi työsopimuksen irti pari päivää ennen lähtöä. Jyrisi ja tärisi niin että hampaanpaikat olivat lujilla. Raimo yritti etsiä vikaa ja korjata autoa vielä näyttelypäivän aattona, ja löysikin vian. Pahaksi onneksi vika oli sellainen ettei sitä siihen hätään ollut toivoakaan saada kuntoon. Vaihdelaatikosta oli mennyt joku iso laakeri.

Soitto VR:lle ja sain onneksi varattua junaliput. Menomatka yöjunalla makuuhytissä ja takaisin seuraavana yönä lemmikkivaunussa. Muuten hyvä mutta kun mukaan piti saada kaksi urosta jotka eivät voi sietää toisiaan. Onneksi on kenneltyttö Kaisa, ja niin me lähdettiin matkaan. Makuuhytissä boksi ei nippanappa mahtunut lattialle, joten vaihtoehdoksi jäi heivata se sänkyyn ja tunkea Enzo sinne. Näsä sai olla vapaasti hytissä. Kaisa kiipesi yläsänkyyn nukkumaan ja minä yritin torkkua sikiöasennossa samalla pedillä Enzon boksin kanssa. Olo ei ollut järin freesi kun saavuttiin Pasilaan.

Niin joo, olihan pojilla varmuusvälineetkin mukana. Enzolla kuonopanta ja Näsällä kuonokoppa. Näsä ei kopastaan oikein tykännyt enkä sitä loppujen lopuksi paljon sillä pitänytkään. Enzon kuonopanta sen sijaan oli aivan loistava varustus, Kaisan olisi muuten ollut mahdotonta saada Enzoa pysymään kuosissa. Kuonopannan kanssa se ei edes yrittänyt kiskoa vaan kulki kuin paremmatkin käytöstavat omaava koira.

Näyttelypäivä oli oikein mukava, tavattiin paljon tuttuja ja pidettiin pieni piknikki kuluneen vuoden saavutusten kunniaksi. Näyttelymenestys sen sijaan jäi vaatimattomaksi, molemmat pojat saivat EH:n. Erja oli nakittanut Anun esittämään pojat, ja pikainen treeni ennen kehää sujuikin pelottavan hyvin. Myös Enzo näytti itsestään parhaat puolet ja Anu sanoikin että hän odotti paljon pahempaa. Odotas vaan...

Ensimmäisenä kehään meni Enzo joka oli ainoa avoimen luokan uros. Poika käyttäytyi kuin pullopersesika ja Anu oli aivan helisemässä. Punainen nauha lykättiin kouraan, mikä sekin oli liikaa sillä käytöksellä. Näsän veli Jösse oli ainoa käyttöluokan uros ja sai sekin punaisen nauhan. Valioluokassa oli Rommi ja Näsä, ja nekin saivat kumpikin punaisen nauhan. Uroksille ei siis jaettu voittajatitteliä ollenkaan.

Näsän EH:sta olen vähän ihmeissäni, Näsä kun käyttäytyi oikein mallikkaasti ja on samalta tuomarilta aikaisemmin saanut hyvän arvostelun roppeineen ja cacibeineen. Mutta aina ei voi voittaa, tänään tuomari oli toista mieltä.

Nartuissakin vaaleanpunaiset oli tiukassa, mutta titteli sentään saatiin jaettua. Se matkasi Ruotsiin Beertan mukaan.

Olin varannut paluumatkan sen mukaan että ehditään jäädä ryhmiin jos tarve on. Meillä oli siis valtavasti aikaa tapettavana ennen junaan pääsyä. Kierreltiin Kaisan kanssa ympäri Messaria ja tutkittiin myyntikojuja. En ollut pakannut mukaan koirille ruokaa koska yritin pitää mukanaraahattavan tavaramäärän niin pienenä kuin mahdollista. Ajattelin ostavani Messarista pojille jotain, mutta kävikin niin hyvä tuuri että Purina jakoi 500 gramman näytepusseja ja yhdestä pussista riitti sopivasti molemmille pojille ruoka-annos.

Pasilan asemalla kävimme hiukan syömässä ja tapoimme aikaa istuskelemalla penkillä. Kahden koiran kanssa odottelu on takuuvarma känniääliömagneetti, ja meihinkin liimautui yksi ääliö josta ei meinattu päästä irti millään. Onneksi tyyppi lopulta tajusi häipyä ennen kuin minulla ja koirilla paloi pinna lopullisesti.

Lopulta pääsimme junaan ja saimme lemmikkihytistä mukavat istumapaikat. Alkumatkasta meillä oli mukavaa seuraa, mutta Seinäjoella viimeisetkin jäivät pois ja saimme olla hytissä ihan keskenämme. Kaisa nukkui ja minä yritin myös torkkua. Koiratkin vetivät unta palloon oikein antaumuksella, taisi olla niillekin rankka reissu.

Oulussa olimme aamuviideltä ilman kyytiä kotiin. Raimolla oli työt niin pahasti kesken ettei ehtinyt meitä hakemaan. Vähän aikaa ihmeteltyämme ja odoteltuamme saimme taksin joka sekä suostui ottamaan koirat kyytiin että johon mahduimme - myös pojat henkisesti. Kotona kaaduimme sänkyyn ja nukuimme pitkälle iltapäivään.

Otin Messarissa kuviakin, mutta tämän muuton ansiosta kaikki on niin sekaisin että en ole saanut vielä kaivettua esille sitä johtoa jolla kuvat siirretään kamerasta koneelle. Pitänee tehdä sekin homma jossain välissä.

Huomenna meillä taas tapahtuu, Näsälle saapuu myöhästynyt joululahja. Mutta siitä tarkemmin myöhemmin... ;-)