Aloitettiin sitten agiliitelytreenit ulkokentällä. Näsän ja Ellan ryhmät on maanantai-iltaisin ja Enzon ryhmä tiistaisin.

Koirat on olleet vähän sohvaperunoina kun on ollut kaikenlaista hässäkkää, hollanninreissua ja pennunhoitoa yms. Oli siis odotettavissa pientä ruostetta rattaissa...

Näsällä ei ollut ruostetta rattaissa, vaan kevättä rinnassa. Poikaparka oli kuin varsa kesälaitumella, ja yritin jo vaihtaa sitä johonkin järkevämpään harrastusvälineeseen, esim. pitsinnypläysvehkeisiin. Yllättävää kyllä, ketään ei kiinnostanut.

Näsällä oli kaikki hukassa, ja kontaktitkin paukkuivat. Oli tarkoitus mennä kokonainen rata että kouluttaja Eila saa jonkinlaisen käsityksen millaisia koiria ryhmässä on. Näsän kohdalla se käsitys ei tainnut kovin hääviksi tulla. Yritin kyllä selitellä että kyllä me normaalisti jotain osataankin, mutta en mene vannomaan uskoiko Eila.

Ella meni Raimon kanssa lujaa. Kevättä oli Ellallakin rinnassa, mutta ihan positiivisella tavalla. Meno näytti ihan agilityltä ja vauhtiakin löytyi.

Enzo yllätti positiivisesti. Alli oli rakentanut meillekin kokonaisen radan tarkoituksena myös selvittää keitä me ollaan. Otin Enzon kanssa radan kuitenkin pätkissä palkaten välillä, enkä päästänyt poikaa karkaamaan käsistä, enkä myöskään ryntäämään kontakteille sata lasissa. Enzo toimi oikein mukavasti, muisti miten kontaktit tehdään eikä roiskinut rimojakaan. Pujottelu on vielä hakusessa, mutta jonkinlaisella jyvällä Enzo on senkin ideasta.