Onpa taas vierähtänyt aikaa viime päivityksestä.

Viikko sitten perjantaina olin Näsän kanssa Lee Gibsonin agilitykurssilla, ja täytyy sanoa että kurssi oli hyvä. Ja mukava, mulla ei tullut hiki enkä hengästynyt yhtään koko kaksituntisen aikana.   Leen tekniikka perustui koiran lähettämiseen ja vastaanottamiseen, ja tekniikka todella toimi Näsällä. Näsä irtosi esteille hyvin ja tuli tiukalla käännöksellä takaisin kun "avauduin", avasin itseni. Uskomatonta.

Viikonlopun kisoissa oli tuomarina samainen Lee Gibson, ja hän varmaan odotti että kurssilaiset käyttäisivät opettamaansa tekniikkaa. Niin aioinkin, mutta h-hetkellä meni pupu pöksyyn ja turvauduin vanhaan kauhomis-pyllistelytekniikkaan. Joka ei tietenkään toiminut, niin kuin ei ole toiminut koskaan ennenkään. Viikonlopun saldona kolme hylkyä ja yksi vitonen plus vähän aikaa.

Maanantain agilitytreeneissä tehtiin sunnuntain hyppyrata, jossa keskityin ohjaamaan Leen opeilla. Tuloksena nopea nolla... Näsä ei edes katsellut sitä putkensuuta jonne sain sen sinkoamaan kisassa pyllistelytekniikalla. Nyt täytyy vanhan keskittyä ihan tosissaan tähän ohjaamiseen että saataisiin vihdoinkin tulostakin aikaan.

Tiistaina oli Enzon treenit. Kokonaisuutena poika toimi hyvin, mitä nyt käännökset olis olleet pitkiä tavarajunallekin. Täytyy vielä treenata lisää. Kontaktit sen sijaan sujui hyvin, Enzo muistaa pysähtyä nousullekin vaikka tullaankin vauhdilla.

Viikko sitten sunnuntai-iltana Ossi loukkasi takajalkansa. Hyppi ja pomppi kuin mielenvikainen kun kuvitteli jäävänsä ilman ruokaa, ja laskeutui sitten keittiön muovimatolle niin että tassut lipesivät. Seurauksena pikkukoira joka pitää takajalkaansa koukussa ja kiljuu kuin päätä leikattaisiin tylsällä veitsellä. Just niin kuin vain pentukoira osaa huutaa. Paniikissa en osannut tehdä mitään muuta kuin huutaa kaverina, mutta onneksi sain päätäni selvitettyä sen verran että soitin Elpille. Viis siitä että kello oli vartin yli kaksitoista yöllä. Onneksi Elppi oli vielä hereillä eikä pahastunut soitostani, vaan antoi hyviä neuvoja. Paineltiin Ossin jalkaa kylmägeelipussilla ja saatiin huuto loppumaan. Pikkujätkä kuitenkin liikkui kolmella jalalla, piti jalkaansa aivan koukussa mahan alla.

Maanantaina soitin Akuuttiin ja sain peruutusajan samalle päivälle. Lääkärissä Ossi käyttäytyi muuten oikein mallikkaasti, paitsi että yritti purra lääkäriä kun jalkaa väännettiin ja venytettiin. Taisi olla todella kipeä. Ossi rauhoitettiin ja jalka kuvattiin. Kuvissa ei näkynyt selvää murtumaa, mutta pehmytkudos kinnernivelen ympärillä oli selvästi turvoksissa. Hiusmurtumien mahdollisuus on, mutta se selviää vasta myöhemmin. Hoidoksi saatiin lepoa ja Rimadyliä viiden päivän kuuri. Miten pidetään 12-viikkoinen belginpentu levossa? Nii-in, en tiedä minäkään.

Ossi on nyt sitten lepäillyt viikon. Tai ainakin se ollaan yritetty pitää levossa. Boksielämää ja pissatuksia hihnassa. Boksista on välillä kuulunut hyeenan kiljuntaa kun pikkumiestä on ottanut pattiin. Hihnapissatukset on olleet hihnanrepimistä, eikä silloin ehdi pissata. Ollaan sitten siivottu kovasti sisällä. Valuvika tuossa koirassa täytyy olla kun se vuotaa koko ajan.

Nyt Ossi käyttää jalkaansa melkein koko ajan, eikä siinä huomaa edes ontumista. Välillä kuitenkin nostaa vieläkin jalan koukkuun ja menee kolmella jalalla. Soitan tässä viikolla Akuuttiin kontrolliajan, katsotaan sitten missä mennään.

Perjantaina käytiin jälkitreeneissä Näsän ja Enzon kanssa. Molemmat pojat tekivät loistavat esineruudut! Näsä haki alle minuuttiin ruudusta kaksi esinettä, joista toinen oli niinkin hankala kuin muovinen jäärapa. Enzolle vietiin hanska ruutuun näytöllä, ja Enzo haki sen sata lasissa. Huvijuoksentelua ei ollut tällä kertaa ollenkaan.

Jäljet sitten tökkivät molemmilla pojilla. Tein Enzolle huolellisesti lyhyen jäljen jossa oli kaksi kulmaa, kulmat kylvin täyteen lihapullanmurusia. Kun tulin metsästä pois, huomattiin että kaksi muuta jäljentekijää seikkailee juuri Enzon jäljellä. Eihän sitä ollut mitään mieltä lähteä Enzon kanssa enää ajamaan. Kokematon koira, ja harhajäljet olisivat aivan liian vaikeita. Jälki jäi siis ajamatta.

Näsän jälki tuli Enzon lihapullajäljen päälle, joten sovittiin että Näsä saa jäljestää vain viitoskepille asti ettei pääse palkkaamaan itseään väärästä Enzon lihapullilla. Näsä tarvitsi janalla kaksi lähetystä, oli sen verran hukassa. Jäljen löydettyään tarkisti takajäljen ja vaihtoi ihan itse suunnan oikeaksi. Lopulta tuli metsästä pois yhden kapulan kanssa, juuri sen viitosen.

Ajettiin lopuksi syvemmälle metsään ja tein Enzolle uuden jäljen. Enzon työskentely jäljellä näytti jäljestämiseltä vain lyhyinä ohikiitävinä hetkinä. Suurimmaksi osaksi touhu oli epämääräistä haahuilua. Ei tuosta taida jälkikoiraa tulla.

Näsäkin on nyt sitten kalsaripelle. Näyttää ihan koomiselta alusvaatteisillaan. Toivottavasti erkkariin mennessä pojat ehtivät kasvattaa itsellensä edes jonkinlaiset palttoot.

Autokin alkaa olla suurinpiirtein kunnossa. Vikavalon vilkkumisen aiheuttanut alipaineventtiili tjsp. on vaihdettu ja vikavalo pysyy nyt pimeänä. Lämpötilansäätimen joku systeemi meni vaihtoon myös, ennen kuin saatiin se vaihdettua vietin yhden erittäin kylmän yön töissä. Lämppäri puhalsi vain kylmää ja ulkolämpötila kävi pakkasen puolella. Jokin vesiletkukin keksi ruveta vuotamaan juuri kun oltiin siinä uskossa että nyt on viat korjattu. Melkoinen maanantaikappale tuo auto on, mutta jospa se nyt toimisi jonkin aikaa.

Kirjoittelin tuolla joskus aikaisemmin Ellan nisäkasvaimesta ja tulevasta leikkauksesta. Mitään leikkausta ei tarvittu, kun "kasvain" hävisi itsestään kun juoksu loppui. Olikin vain jotain hormonien aiheuttamaa maitorauhasen pullotusta mikä liittyi juoksuun. Sterilointileikkaus olisi ihan paikallaan kuitenkin, mutta se saa nyt toistaiseksi odottaa.