Tulipa viikonloppuna kisailtua Näsän kanssa agiliidon PiirM-kisoissa. Lauantaina oli ihan tavalliset kisat mutta sunnuntaina oli jaossa piirinmestaruudet. Tuomarina Anne Savioja ja lauantain ekalla radalla harjoittelijana Eevaliisa Pohjanen.

Lauantain eka rata oli oikein hyvä, sopivasti mutkia eikä juurikaan kilpajuoksua, ja koirakin kuulolla oikein mukavasti. Ja mitä tekee kartturi... ei uskalla luottaa koiraansa. Suunnitelma oli oikein hyvä, aioin jättää Näsän puomin alastulolle ja juosta sen verran edelle että ehdin tehdä seuraavan hypyn jälkeen valssin ja kääntää sillä Näsän kauniisti ja tiukasti oikeaan suuntaan. Ei sitten pää kuitenkaan kestänyt ja päästin Näsän kontaktilta liian aikaisin. Seurauksena kummallinen käännös, kartturi täysin väärällä puolella ja kieltovirhe. Muita virheitä ei tullutkaan ja aikakin alittui kiellon korjaamisesta huolimatta sekunnin, joten tuota yhtä pientä omaa virhettä lukuunottamatta olen rataan oikein tyytyväinen.

Toinen rata oli Saviojan käsialaa, ihan mukavan oloinen rata sekin. Ei me sitä tosin pitkälle ehditty suorittaa, paketti hajosi heti alkumetreillä. Ohjasin löysästi vailla asennetta ja viiden esteen jälkeen meillä oli jo kaksi kieltoa joista jälkimmäistä en viitsinyt edes korjata vaan jatkoin eteenpäin. A:n alastulolla Näsä päätti vaihteeksi kokeilla mitä tapahtuu jos sieltä lähtee ilman lupaa... Sai jätkä todeta että maailma ei ole muuttunut, vaan homma loppuu siihen ja radalta poistutaan hyvässä järjestyksessä.

Sunnuntain eka rata oli hyppyrata. Pujotteluunmeno oli meille hiukan hankala ja siitä onnistuttiin ottamaan virhe. Sain kuitenkin korjattua aloituksen varsin nätisti ja rata jatkui hyvin. Pienen ohjausvirheen seurauksena Näsä kuitenkin pääsi livahtamaan putken väärään päähän ja hylkyhän siitä tuli. Jatkoin kuitenkin radan loppuun ja enempää ongelmia ei enää sattunut eteen. Tuloksesta huolimatta hyvä rata.

Viimeinen rata oli taas agilityrata, jossa oli pienenä pikanttina yksityiskohtana A:n alla putki. Tämä kohta piti selvittää kolmeen kertaan, ensimmäisellä kerralla A:n kautta ja kahdella seuraavalla putken kautta. Pelkäsin erityisesti sitä ensimmäistä yritystä, Näsä kun on poikkeuksetta tällaisessa monivalintatehtävässä singonnut aina putkeen. A:lle meno sujui kuitenkin hyvin. Seuraavalla yrityksellä lähestyminen oli suoraan A:ta kohti joten käänsin Näsää tiukasti ja käskin putkeen. Seuraavaksi tajusin koiran olevan A:lla ja esittävän oikein komean kontaktin... No, mitäs pienistä, jatkettiin rataa eteenpäin ja tultiin kolmannen kerran tähän hässäkkään. Tulosuunta oli suoraan putkea kohti jonne siis piti mennäkin, joten puolihuolimattomasti heitin Näsän sinne päin. Kyllähän nyt putkihullu koira putken hakee. Poikkeus taitaa vahvistaa säännön, koska taas mulla oli koira A:lla esittämässä komeaa kontaktia. Mihin ihmeeseen katosi mun putkihullu koira? Tahtoo sen takaisin!