Sunnuntai 20.7.

Ettei reissaaminen ihan pelkältä lomalta tuntuisi, niin näppäränä tyttönä olin ilmoittanut molemmat pojat vielä Ylivieskan näyttelyyn. Siinähän se on kotimatkan varrella. No joo, onhan se, en vaan tullut tarkistaneeksi kuinka kaukana Tampereelta, enkä huomioinut että ehkä erkkaripäivä venähtää pitkäksi ja ehkä seuraavana aamuna väsymys on jotain käsittämätöntä.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, ja niinpä kello soitti sunnuntaiaamuna neljältä. Joka solu huusi vastaan kun yritin kiskoa itseäni sängynpohjalta. Aamukahvit naamariin, kamat autoon, pikainen siivous mökissä ja menoksi. Ylivieskaan saavuttiin aamukymmenen maissa, ihan sopivaan aikaan kun pojat olivat menossa kehään yhdentoista kieppeillä.

Pystytimme boksit kehän reunalle ja sitten piti lähteä metsästämään Näsälle esittäjää. Sain pestattua tehtävään Blomsterin Penan, ja tuo valinta osui niin nappiin että voi olla että hätyyttelen Penaa samaan hommaan toistekin. ;-)  Oli upeaa nähdä oman koiran liikkuvan niin komeasti kun Pena antoi mennä kovalla vauhdilla. Itse esitin Enzon, joka oli jo kurkkuaan myöten täynnä kauniina olemista, ja juokseminen oli lähinnä kuono maassa kroolaamista. Molemmat saivat ERIn, Näsä oli ROP ja sai kylkiäisinä CACIBin, Enzo PU2 vara-CACIBin kera. Tuomarina oli Monika Blaha Itävallasta.

Sitten alkoi väsyttävä odottelu, koska päätin jäädä vielä ryhmäkehään. Sinne en enää saanut Näsälle Penaa handleriksi, joten uusi metsästys alkoi kun halusin että joku paremmin liikkumaan pystyvä vie Näsän. Sain ylipuhuttua esittäjäksi Satun, ja tämäkin valinta oli oikein onnistunut. Tuomari katseli ryhmän koirat läpi hyvin ylimalkaisesti, ja kehän reunalle näki selvästi mitkä rodut häntä kiinnostivat. Pieni toivonkipinä heräsi kun tuomari pysähtyi Näsän kohdalla ja kävi kokeilemassa turkkia. Jättipottia ei kuitenkaan tullut, vaan Näsä käteltiin kehästä pois tuttuun tapaan.

Viimeiset reilu 100 km vielä, ja kotona oltiin ihan ihmisten aikaan. Reissaaminen on aina rankkaa ja kotiin on mukava palata, mutta kyllä tämä reissu oli kaiken arvoinen! Mittariin kertyi yli 1700 km vajaan viikon aikana. Matkaan mahtui monta tapaamista tuttujen kanssa, rentouttavaa ajanviettoa hyvässä seurassa, suuria tunteita ja pisteenä i:n päällä vähän menestystäkin.

Väsymys on päällä vieläkin. Kunhan tästä vähän tokenen, otan työn alle poikien turkit. Nyhdän kummankin niin perusteellisen kaljuksi ettei tarvitse vähään aikaan edes kuvitella lähtevänsä mihinkään.

Kiitokset sekä Penalle että Satulle Näsän esittämisestä!