Maanantaina oli Näsän vuoro jäljestää kun mentiin vapaapäivän kunniaksi metsään. Idea jälkitreeneistä ei kovin loistokkaalta tuntunut kun tuuli niin että tukka meinasi päästä lähteä, mutta päätetty mikä päätetty, jälkitreenit oli luvassa.

Jäätiin Juurussuolla hiekkakuopan lähistölle, paikkaan jossa ei olla oltu koskaan ennen, näytti niin mukavalta ja helppokulkuiselta maastolta. Tein Näsälle jäljen paikanninpalikan kanssa, ja jotenkin onnistuin kämmeltämään niin että jäljestä tuli vain 410 metrin mittainen. No, väliäkö tuolla, tarkoitus olikin saada aikaan onnistuminen, pituudesta viis. Ei mitään kikkailuja, ei tienylityksiä eikä ojien yli hyppelemisiä.

Jäljen vanhenemista odotellessa Näsä pääsi irrottelemaan vanhalle hiekkakuopalle ja otettiin muutamia syksyisiä kuvia.

Jäljen vanhettua ja Näsän hörpättyä vähän vettä juoksentelun päätteeksi aloitettiin treeni. Näsälle valjaat päälle ja tekniikka kiinni valjaisiin. Jana oli vähän sähläystä, mutta jälki löytyi ja jäljestäminen näytti varsin mallikkaalta. Ensimmäinen kapula nousi ilman ongelmia. Toisesta kapulasta Näsä ajoi yli reagoimatta siihen mitenkään. Kolmannesta kapulasta Näsä sai vainun, tarkensi ja etsi, mutta ilmeisesti Raimo oli liian lähellä ja painosti koska Näsä luovutti löytämättä kapulaa ja jatkoi matkaa. Loput kapulat löytyivät vaivattomasti ja kaikki kulmatkin sujuivat hyvin.

Valitettavasti tekniikka petti meidät tällä kertaa, tracker-ohjelma oli tiltannut ja Näsän kiemurat jäivät tallentumatta. Tämä oli sellainen jälki jonka kaaviota olisin mielelläni esitellyt.

 

Tiistai-iltana tuli mukava puhelu tutulta hirvimieheltä; kutsu tulla hakemaan koirille hirvenluita. Milli on nyt viettänyt laatuaikaa tarhassa hirvenjäänteiden kanssa, kyllä vanhanrouvan purukalusto vielä tällaisiin herkkuihin pystyy. Muu lauma pääsee tutustumaan luihin myöhemmin. Kaikkiaan luita tuli kaksi isoa laatikollista, suuri osa niistä päätyi pakasteeseen.

 

Tänään oli sitten Enzon vuoro treenata metsässä, pienellä mutta tehokkaalla porukalla kokoonnuttiin Haukiputaalle. Enzolle vietiin esineruutuun valmiiksi kolme esinettä. Sitten Gigi leikitti Enzoa hanskalla, ja kesken kaiken hauskuuden lähti juoksemaan ruutua kohti, samalla minä käänsin Enzon toiseen suuntaan. Annoin Enzon vilkuilla kun Gigi juoksi ruudussa, mutta tuijottamaan en antanut jäädä. Kun Gigi oli tullut ruudusta pois otettiin Enzo kanssa suunta sinne päin ja valmistauduttiin hukattujen lelujen etsimiseen.

Ensimmäinen esine, hanska, löytyi uskomattoman hyvin. Enzo vain meni ruutuun, poimi hanskan ja tuli pois. Sata lasissa tottakai koko ajan ja kumpaankin suuntaan. Kaivoin taistelupatukan esille hyvissäajoin, ja esine putosi jalkojen juureen kun Enzo tarrasi patukkaan kiinni. Lyhyen taisteluleikin jälkeen otin uuden lähetyksen. Nyt meni hetkeksi hupijuoksenteluksi, mutta aika pian Enzo muisti avata nenänsä ja löysi sandaalinpuolikkaan jonka palautti minulle hurjalla vauhdilla. Otin taas samat kuviot patukan kanssa, ja esine putosi jalkojeni juureen. Luulenpa että tuo pudottamisongelma voidaan ratkoa myöhemmin, nyt on tärkeintä että saadaan Enzon jarrut toimimaan. Ongelmana kun on tahtonut olla se että Enzo lataa sata lasissa mun ohi ja vetää noin viisimiljoonaa kunniakierrosta aarteensa kanssa.

Lopuksi ajettiin vielä vauvajälki, joka tosin ei juuri jäljestystä muistuttanut. Kamalaa sähläämistä, lopussa hetkittäin keskittynyttä nenätyöskentelyä. Kapulalle rauhoituttiin, houkuttelin Enzon maahan ja annoin nautiskella lihapullia.