Vapaaviikon jälkeen otettiin itseämme niskasta kiinni maanantaina, pakattiin auto täyteen pelkianpainajaisia ja hurautettiin Virpiniemeen agitreeneihin.

Ensin Enzo. Poika ei kulje puolivaloilla koskaan, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli tarjolla taaskin. Lähdön lapasestakarkaamisongelmaan on auttanut selvästi se hallintaharjoitus. Ennen kuin päästän Enzon baanalle, otan sen yhden hypyn yli, ja tässä-käskyllä sen täytyy tulla heti hakemaan lihapullaa. Itse harjoituskin meni ihan ok, ja lopuksi otettiin vielä hypyn kautta A-este. Hyvin muisti poika pysähtyä kontakteille.

Näsän tassuhaava on parantunut sen verran että uskallettiin treenata. Pieni rupi tassussa vielä maanantaina oli, mutta koska se ei ollut vaivannut enää moneen päivään niin päätin treenata. Eikä tassu haitannut treeniä ollenkaan ja rupikin pysyi kyydissä mukana.

Treeni oli aika normaali mitä tässä talven mittaan on tottunut näkemään. Tiukkaa kääntöä ja vääntöä, ja minä aina myöhässä ja väärässä paikassa. Onneksi Jarmolla on pitkä pinna, saatiin ottaa toistoja niin että tuli onnistumisiakin. Ja hiki.

Keskiviikkona oli tottistreenien vuoro. Enzo treenasi seuraamista, ja ensimmäistä kertaa käytiin henkilöryhmässäkin. Vähän piti niitä seisoskelevia ihmisiä ihmetellä, mutta näin ekakerraksi sekin sujui varsin hyvin. Otettiin myös vauhtiluoksetulo, ja senhän Enzo osaa!

Näsän kanssa treenattiin myös luoksetuloa, sekä vauhtia että loppuasentoa. Lisäksi otin noutoa, seurautin kapula suussa, jätin istumaan kapula suussa ja kutsuin luokse jne. Lopuksi otettiin vielä luoksetulon pysähdystä ihan sitä silmälläpitäen että ehkämahdollisestijoskun käydään kokeilemassa tokon avo-luokkaa.

Sallan kommentti Enzon turkista (ei millään pahalla, Salla, oli mulla ollut asia jo ennestään pitäistehdä-listalla) sai minut ryhdistäytymään. Kun päästiin kotiin otin bjuutiboksin esille ja Enzon käsittelyyn:

Nyt sillä näkyy jo silmät!  (huomaa lattialla oleva karvakasa, kaikki on nyhdetty irti vain päästä)

Josko viikonlopun aikana saisi siistittyä muutakin kuin pään.