Keskiviikkoilta oli taas sellainen ettei tiennyt missä olis ollut mihinkin aikaan. Aikataulun pettämisen takia myöhästyin Enzon tottisryhmästä puolisen tuntia. No, ei siinä mitään, kyllä puolessa tunnissakin ehtii kun on oikein tehokas. Treenattiin Enzon kanssa kontaktia, ja treeni sujuikin hyvin kunhan alkuhöyryt oli saatu päästettyä ulos. Lopussa Enzo esitti oma-alotteisesti jopa jotain seuraamisen tyylistä, eli käveli mun vasemmalla puolella pitäen katsekontaktin. Eikä tuijotellut tällä kertaa käsiä, mun kädet oli selän takana. Väljää se toki seuraamiseksi oli, mutta silti olin oikein tyytyväinen poikaan.

Kun olin lähdössä viemään Enzoa autoon ja hakemaan Näsää sisälle puhelin soi. Äiti soitti että hänen 18-vuotias Aku-kissa oli saanut jonkin kohtauksen. Sanoin treeniporukalle heipat ja lähdin sata lasissa avuksi viemään Akua lääkäriin. Äiti ei kuitenkaan ollut saanut heti eläinlääkäriä kiinni joten jouduimme odottamaan että lääkäri soittaa takaisin. Siinä vaiheessa Aku oli jo palautunut normaaliksi ja päivystävä oli sitä mieltä että kyseessä oli jonkinlainen epileptinen kohtaus, ja koska tilanne on normalisoitunut ei ole enää syytä tulla päivystykseen. Virpiniemestä ajaessani oli aivan varma että Akulla on edessä viimeinen matka, mutta onneksi saimme vielä vähän lisäaikaa. Akulle on varattu aika eläinlääkäriin täksi päiväksi, jotain kokeita on kuulemma syytä tehdä. Eikä yleinen terveystarkastuskaan ole pahitteeksi 18-vuotiaalle vanhukselle.

Autokin on taas kunnossa, jokin letku sieltä oli rikkoutunut ja öljyt pääsivät sitä kautta ulos. Toivotaan että nyt kestäisi.