Keskiviikkona oli tottisilta, johon valmistauduin leikkaamalla koirilta kynnet.

Enzo oli täysin eri mieltä manikyyrin tarpeesta, joten aikaa tuhraantui enemmän kuin olin kuvitellut ja myöhästyttiin treeneistä. Enzo on kumma otus, välillä melkein ojentaa tassunsa kynsisaksia kohti, ja välillä käyttäytyy aivan kuin kynsienleikkuu olisi maailman kamalin ja pelottavin juttu. Otettiin ihan tosissaan yhteen, mutta lopputuloksena minä voitin, Enzon kynnet leikattiin, ja pojan itsetunto taisi saada lievän kolauksen.

Näsä meni jälleen kerran samaan halpaan, ryntäsi avoimesta ovesta pesuhuoneeseen ja ennen kuin huomasikaan kynsisakset mun kädessä, ovi oli jo kiinni ja pakoreitti suljettu. Loppu olikin sitten piis of nakinpala.

Enzo oli treeneissä oikein kuuliainen poika, yhteenotto taisi vähän vaikuttaa. Seurasi nätisti, muisti liikkeestä seisomisen, osasi tulla sivulle, ja muutenkin käyttäytyi varsin hyvin.

Näsän treeneissä tehtiin erilaista henkilöryhmää. Henkilöryhmä on yleensä melkeinpä Näsän bravuuri, mutta voi luoja kuinka vaikeaksi homma muuttuu kun henkilöryhmä on kyykyssä! Jokaisen kädet piti tutkia ja taisi siinä tulla jokunen nenäkin pussattua. Ärähdyksiä ja lihapullia sopivasti vuorotellen saatiin homma kuitenkin onnistumaan, mutta uskomattoman vaikeaa se oli.

Treenien jälkeen paiskasin Näsän autoon, Enzohan oli jo odottanut siellä sen tunnin kun Näsän kanssa treenasin, ja lähdin ajelemaan kotia kohti. Auton lämmetessä nenään hiipi ihan rehellinen paskanhaju, ja onnistuin tunnistamaan hajun Enzosta lähteväksi. Peilistä näin että Enzo oli rauhassa makuullaan, ja matkan edetessä hajukin väheni. Tai sitten vaan nenäni ehti tottua siihen. Päättelin pojan vain piereskelleen enkä miettinyt asiaa enempää.

Kotiin päästyä karmea totuus sitten paljastui. Enzo ei todellakaan ole mikään hienohelma! Oli rykäissyt yksiöönsä ihan kunnon paskan, paskaa oli vesikupissa, väliseinässä, kaukalomatossa ja koirassa. Ympäriinsä. Oli tyhmyyksissään maannut paskan päällä ja hieronut sitä joka puolelle.

Paiskasin Enzon suoraan pesuhuoneeseen ja rupesin miettimään millä saan sen pestyä. Asiaan tietysti kuului että kotona ei ollut minkäänlaista koirashampoota, eikä edes mäntysuopaa. Kaupatkin olivat jo kiinni. Vaihtoehtoina olivat Tolu ja hedelmäntuoksuinen suihkusaippua. Arvelin ensinmainitun olevan turhan tujua tavaraa hipiälle, joten päädyin suihkusaippuaan. Enzo sai siis alistua kahteen noloon juttuun samalle illalle; manikyyriin ja kylpyyn. Täytyy kyllä sanoa että sellainen hedelmäisen tuoksuinen laku on aika mukava.

Koiranpesun jälkeen pesuhuoneen valtasivat vesikupit, kaukalomatto ja sikaosaston väliseinä. Niihin käytin sitten sitä Tolua.