Lauantai 19.7.

Aamulla aivan liian aikaisin kello soi, ja pikaisten aamutoimien jälkeen suunnistimme näyttelypaikalle. Pystyttämäämme paritaloon oli jo tullut asukkaita, kun muu lakuporukka oli ehtinyt paikalle ennen meitä. Pikaiset viimehetken silaukset koirille ja kehä saattoi alkaa.

Pikkupennuissa oli kolme koiraa; kaksi Susannen kasvattamaa urosta sekä Katin hollannintuontinarttu. Katin Pirre veti potin kotiin, ja Viroon muuttava Nitro oli VSP-pentu.

Kaikki urokset saivat tuomarilta vaaleanpunaisen nauhan, ja järjestykseksi PU-kehässä muodostui: PU1 Rommi, PU2 Näsä, PU3 Enzo ja PU4 Gogo. Kaikki neljä saman isän poikia, joten kyllä tuomarilla jonkinlainen silmä oli mistä pitää. PU-kehässä ei saatu jaettua sertiä, joten sijoittumattomat kutsuttiin kilpailemaan siitä. Sertin poimi taskuunsa Achilles, hienoa! Nyt on pojalla Suomen sertit kasassa, odotellaan nyt sitä käyttötulosta... ;-)

Uroksissa oli monta poisjääntiä, mikä tietysti harmitti. Olisi ollut mukava tavata myös Jösse sekä Yngve ja Sture. Jössen poisjäänti teki sen että Näsästä tuli ROP-käyttökoira, muita kun ei käyttöluokassa ollut.

Nartuille myös oli jaossa pelkkää vaaleanpunaista, ja PN-kehä saatiin järjestykseen PN1 Sigge, PN2 Chili, PN3 Fuuga ja PN4 Gina. Serti meni Ginalle, ja varasertistä kutsuttiin kilpailemaan sijoittumattomat, heistä pisimmän korren veti Daphne.

Tervukehässä Ella oli saanut myös vaaleanpunaisen nauhan, mutta ei sitten sen enempää. Täytyy kyllä tunnustaa että jo pelkkä pinkki nauha oli hurjasti yli odotusten, niillä hampailla sen on harvinaista herkkua.

Kun virallinen osuus oli saatu päätökseen päästiin pääasiaan: piknikille. ;-)

Itsemurhagrillien lämmettyä saatiin kanapihvit ja makkarat paistumaan, ja pöytään löytyi tarjolle myös salaattia. Oikein herkullinen kevyt kenttälounas. :-)  Makkaranpaistomme sai aikaan sen että muu näyttelyväki lähti etsimään makkarakojua ja pettyivät kun sellaista ei löytynytkään. Piknikin huipensi mansikkakakku ja kahvi.

Sitten päästiin odottelemaan isoa kehää, odotellessa oli hyvä vähän shoppailla ja rupatella tuttujen kanssa. Jätimme myös jäähyväiset Nitrolle joka lähti Liian mukaan muuttaakseen Viroon. Enimmät tavarat pakattiin jo autoon että päästäisiin heti ison kehän jälkeen lähtemään. Odottelua kesti kauan, jokin arvostelukehä sujui hitaasti ja sitä jouduttiin odottamaan.

Isossa kehässä oli nyt selvästi lakuvuosi. Katin Pirre oli BIS2-pentu, Susannen Gina oli BIS2-juniori, Irman Viivi oli BIS3-veteraani. Suurimman jymy-yllätyksen teki kuitenkin Näsä olemalla BIS1-käyttökoira! Vielä viimeisessä BIS-kehässä laku jylläsi, Sigge voitti koko homman ja oli BIS1.

En ollut uskoa tapahtunutta todeksi. Yleensä lakut jätetään näissä pippaloissa sille viimeiselle sijalle, nyt niin ei käynyt yhdessäkään BIS-valinnassa. ROP-käyttökoiraa lakuissa ei ole monesti ollut, ja nyt siis ensimmäistä kertaa laku oli BIS1-käyttökoira. Näsä teki historiaa. :-)

Isojen kehien jälkeen jätettiin jäähyväiset, Susanne jatkoi matkaansa Camillan luo ja me palasimme takaisin Härmälään. Uusia matkakohteita jo alustavasti suunniteltiin, saa nähdä mitä toteutuu vai toteutuuko mitään.