Koirat on tosiaan jääneet viime viikkoina aivan liian vähälle huomiolle, joten päätin tällä viikolla ryhdistäytyä ja osallistua taas treeneihin. Maanantaina oli vuorossa agitreenit ja Virpiniemeen ajellessani saatoin tuntea autossa sikaosastolta henkivän jännittävän tunnelman.

Ensin oli Enzon ryhmä, ja poikaparka pysyi hädintuskin housuissaan tajutessaan pääsevänsä agiliitämään. Jätin Enzon istumaan lähtöön ja siirryin itse toisen aidan kohdalle ottamaan vastaan. Enzo odotti lähtölupaa pelottavan kuuliaisesti, mutta kun lupa tuli niin tajusin päästäneeni mannertenvälisen risteilyohjuksen irti. Kaksi ensimmäistä aitaa olivat ne mitkä pitikin, mutta sen jälkeen Enzo kaahasi puoli hallillista vapaavalintaisia esteitä täysin mielivaltaisessa järjestyksessä. Ja mitä minä tein - hölmistyksen jälkeen nauroin vatsaani pidellen ja yritin erittäin vakuuttavasti ottaa Enzoa takaisin hallintaani. Jossain vaiheessa poikaparan päähän pälkähti että näissä treeneissä on ollut tapana saada lihapulliakin, ja niinpä Enzo tuli tykinkuulana mun luokse hakemaan palkkaansa vakuuttuneena omasta erinomaisuudestaan.

Pahimpien höyryjen päästyä irti Enzo jaksoi lopputunnista tehdä ihan järjellistäkin työtä. Onneksi.

Näsän treenissä oli pitkiä estevälejä, takaakiertoja ja hankalia pujotteluunmenoja. Normaali Jarmon setti siis. Näsällä on luojan kiitos sen verran jo agilityrutiinia että ihan Enzon lailla se ei karannut lapasesta, mutta sain kyllä ihan tosissani keskittyä ohjaamaan huolellisesti, muuten olisin saanut singottua toisenkin lakupojan maatakiertävälle radalle.

Saa nähdä mitä viikonlopun kisoissa tapahtuu... ;-)