Reissukuvat odottavat vielä käsittelyä. Ankea paluu arkeen kun on pitänyt nukkua univelkoja pois ja käydä töissäkin. Hommaa olis vaikka muille jakaa, joten kuvat ovat saaneet vielä odottaa.

Illalla pidin shelttiporukalle valokuvauskurssin ensimmäisen teoriaillan, joten sekin aika oli kuvankäsittelystä pois. Ei silti, kurssittaminen on kivaa, ja shelttiväestä löytyi oikein mukavaa ja innokasta porukkaa opiskelemaan valokuvausta. Saa nähdä onnistuuko tämä sakki sen täydellisen muotokuvan metsästyksessä.

Hätäisimmille kuitenkin muutama kuva reissulta. Nämä on näpsitty pikaisesti kännykällä, joten laatu ei päätä huimaa. Vaikka niinhän se on että paras kamera on se mikä on mukana. Järkkäri on liian iso pidettäväksi koko ajan käsillä, joten kännykästä on tullut näppäilykamera.

Valmiina matkalle, odotellaan laivaanpääsyä Turun satamassa.

Matka on edistynyt jo Helsingborgiin jossa taas odotellaan laivaanpääsyä.

Melkein perillä, Petran talo näkyy jo!

Hollannissa oli jo täysi kesä!

Kaisa syntymäpäivälahjansa kanssa.

Ajelulla Groningenissa.

Ja jäätelöllä Winschotenissa.

Ossipossu autoilee.

Paluumatkalla Helsingörin satamassa, taas laivaanpääsyä odottelemassa.

Kotimatkalla kyläiltiin Susannen luona Ruotsissa. Huomaa kuinka tilava perheauto Vectra on.

Lapsia väsyttää.

Melkein kotona jo, Silja Europa saapui juuri Tukholman satamaan ja me päästään pian sinne nukkumaan!

Ossipossunen kotona Suomessa.

Ossi on kotiutunut oikein hyvin. Koirapoika on reipas lapsi, pitää huolen siitä että aikuisilla koirilla ei ole hetkenkään rauhaa. Ingan kanssa ovat oikein hyvää pataa, ja Ellan kanssa leikkivät. Luut tosin ovat edelleenkin vain Ellan omaisuutta... Enzo vain rakastaa kakaraa, mutta niin oletinkin jo etukäteen. Näsä ei vieläkään suostu tunnustamaan isyyttään ja kyselee oliko tuo rääpäle ihan pakko roudata tänne. Salaa kuitenkin haistelee Ossia ja koittaa päästä selville onko se lintu vai kala. Vai kenties ihan koira.

Ihan pelkkää huoletonta koiralapsen elämää Ossi ei kuitenkaan ole saanut viettää. Päätin illalla tehdä Ossille manikyyrin ja siitäkös riemu repesi. Hetkittäin tuntui kuin olisin pidellyt sylissäni saippuoitua silakkaa, josta kaiken lisäksi lähti korviaraastava kiljuminen. Vaikka Ossi olikin kovin päättäväinen, niin minä vein kuitenkin lopulta voiton ja kynnet tuli leikattua. Toivottavasti Ossi oppi että olen liian kova pala purtavaksi...

Näsäkin onnistui tuomaan oman tuliaisensa reissulta. Aamulla löysin korvanjuuresta punkin. Yäk. Tarkoitus oli ennen lähtöä laittaa expotit niskaan, mutta tohelona onnistuin sen unohtamaan. Punkki tietysti irrotettiin ja hävitettiin polttamalla, mutta nyt Näsällä on korvanjuuressa ikävän näköinen punainen patti. Toivottavasti paranee pian.