Elämässä tapahtuu ihmeellisiä asioita. Yllättäen minulle tarjoutui tilaisuus saada lapsuudenkotini omistukseeni, ja toki tilaisuuteen piti tarttua.

Talo on ollut asumattomana vuosikausia, eikä pihaakaan ole hoidettu ainakaan kymmeneen vuoteen. Isolta kentältä on ruoho leikattu, siinä kaikki. Piha on siis päässyt viidakoitumaan, ja tämän kesän projekti onkin raivata viidakko pois. Paljon on jo tehty, mutta paljon on työtä vielä jäljellä. Jokainen nurkka alkaa täyttyä risuista, täytyy kai tilata joku viemään risuja pois jo välilläkin, eihän tuolla muuten mahdu mitään tekemään.

Tätä naapuritaloa ei näkynyt pihasta ollenkaan ennen raivausta.

Pihan raivaamisen jälkeen käydään talon kimppuun. Kunnoltaan se kelpaisi asuttavaksi vaikka heti, mutta huonejärjestys on epäkäytännöllinen yhden perheen asunnoksi. Sisätilojen pinnat ovat myös peräisin 60-70-lukujen vaihteesta.

Tarkempaa suunnitelmaa remontin suhteen ei vielä ole, mutta kun saadaan tuo piha kuntoon, niin sitten on aika ruveta suunnittelemaan seuraavia siirtoja.