Joo-o, Yötöntä Yötä vietettiin Kemissä pk-kokeessa. Tehtiin lakuhistoriaa kun ensimmäistä kertaa samassa pk-kokeessa oli kaksi lakua, vaikkakin kilpailivat eri lajeissa. Näsä jäljellä ja Rommi haussa, molemmat avoimessa luokassa. Molemmilla oli tilaisuus valioitua koularilla, ja siitä oltaisiin saatu lisää historiaa. Valitettavasti se jäi saavuttamatta kummaltakin. Oltiin myös ihan hilkulla päästä samaan tottispariin, mutta luokkavaihdot ja poisjäännit sekoittivat pakkaa sen verran että lopulta päädyttiin peräkkäisiin pareihin.

Näsän tottis alkoi huonosti, eikä se siitä sen paremmaksi muuttunut oikeastaan missään vaiheessa. Ensin mentiin paikallaoloon, ja Näsä tarvitsi maahanmenoon kaksi käskyä. Jätin koiran, ja aika pian selkäni takaa kuului vieno haukahdus. Tajusin saman tien että tämä oli tässä, koira on noussut ylös ja mahdollisesti jo liikkunutkin. Pian tuomari käskikin ottaa koiran kiinni, Näsä seisoi puolivälissä matkaa.

Seuraaminen alkoi hyvin, mutta ensimmäisen pitkän sivun lopulla Näsä päätti ruveta jäljestämään. Se siitä seuraamisesta sitten, näytti varmasti yhtä karsealle kuin miltä se tuntuikin. Liikkeestä istumisessa Näsä jäi seisomaan, liikkeestä maahan meni ihan ok mutta luoksetulossa tuli suoraan sivulle, liikkeestä seisomiseen tarvitsi kaksi käskyä. Homma tätä myöten selvä, tuloksesta oli ihan turha haaveillakaan.

Päätin kuitenkin panostaa noutoihin jo ihan treenin kannalta. Tasamaanoutoon Näsä lähti hyvin, otti kapulan, mutta parin metrin päässä minusta yritti pudottaa. Annoin uuden äkäisen käskyn, ja sainkin sillä koiran tulemaan vähän lähemmäksi, Näsä tosin lopulta pudotti kapulan melkein varpailleni. Ylimääräinen ärähdys kuitenkin vaikutti niin että Näsä ei tohtinut hyppynoudossa kiertää estettä vaan hyppäsi oikein hyvin kumpaankin suuntaan ja toi kapulan minulle perille asti ja luovutti istuen. Olis voinut tulla lähemmäksikin, ja olis voinut olla pureskelematta, mutta Näsän suoritukseksi se oli varsin hyvä. Estenoudon mokasin ihan itse heittämällä kapulan huonosti ja päästämällä sen tajutessani tahattoman äännähdyksen jonka Näsä tulkitsi kai noutokäskyksi ja sinkosi kapulan perään. Asiaan tietysti kuuluu ettei se mennyt sitä estettäkään kumpaankaan suuntaan.

Eteenmeno kruunasi koko karmean esityksen. Oliskohan Näsä edennyt viitisen metriä kun se pysähtyi ja mulkoili mua. "...ttu siellä kuitenkaan mitään ole..."

38 pistettä tottiksesta on sellainen suoritus että siihen ei moni pysty. Tai ainakaan kehtaa lähteä sitä tekemään. ;-)

Kun kerran Kemiin asti oltiin ajettu ja kisasta maksettu, niin päätettiin lähteä maastoon ihan treenin vuoksi. Ei olis kannattanut. Yhden pisteen tuomari tiputti janalta kun Näsä ei ensin oikein meinannut lähteä vaan tarvitsi useamman kehotuksen. Sitten kun lähti niin selvitti janan ihan kauniisti ja poimi jäljenkin heti oikein pikaisen tarkistuksen jälkeen. Siinäpä se sitten olikin, ensimmäisen kapulan oli löytänyt ja sen jälkeen pyörinyt pitkin poron tai hirven tai minkä lie ufo-otuksen jälkiä.

Esineruutu jätettiin suorittamatta, nöyryytystä oli tullut jo ihan riittävästi yhdelle päivälle. Näsä oli kyllä hiukan vaisun oloinen, mutta ei missään nimessä niin väsynyt etteikö sen olisi pitänyt jaksaa tehdä hommat kunnolla. Paha sanoa mistä tämä totaalinen epäonnistuminen johtui, mutta nyt on kyllä pakko pysähtyä miettimään mitä ja miten tästä eteenpäin. Jotain radikaalia täytyy tehdä kun homma ei tällä tavalla toimi.

Itse koe oli tapahtumana oikein mukava, pohjoisessa osataan järjestää leppoisia tapahtumia. Siinä mielessä ei harmita että oltiin mukana bileissä, mutta olishan tuo ollut kiva jos olis tulostakin tullut. Päivä venyi todella pitkäksi, ja lopulta piti pyytää seurakaveria ottamaan mukaansa kisakirjat ja palkinnot mitä Annan ja Hennan kanssa ei jaksettu jäädä odottamaan. Pitkä kotimatka oli vielä edessä ja edellisen yön unetkin olivat jääneet varsin lyhyiksi.

Annan ja Hennan kanssa ajeltiin samaa matkaa Oulua kohti, tytöt jatkoivat Oulusta vielä parin tunnin verran Kajaaniin. Melkein vuorokauden mittainen kisareissu heille tuli, toivottavasti jaksoivat ajaa kotiin asti. Ennen Oulua poliisit olivat järjestäneet meille treffit ja päästiin Iin silloilla puhaltamaan pilliin. Onneksi puhelu Erjan kanssa oli loppunut ihan just ennen kuin poliisit ilmestyivät näköpiiriin, kännykkäsakot tästä reissusta olis vielä puuttuneetkin. Iin Shellille pysähdyttiin vielä syömään, ja ruokaseura oli sanoisinko varsin hervotonta. Pitkän päivän jälkeen jokaisen mielentila oli sitä laatua että huumori pääsi rehottamaan aivan koko rahan edestä.

Kiitokset Annalle ja Hennalle kisaseurasta, meillä ainakin oli oikein mukavaa. Seuraavaksi Tukholmassa, vai mitä? ;-)

Tässä vielä kuva sellaisella ohikiitävällä hetkellä kun kaiken voisi kuvitella olevan hyvin.