Äiti astuu taas apuun ja käy juttelemassa myyjän kanssa kuntotarkastuksesta. Välittäjä oli kertonut ehdottaneensa kosteusmittausta siksi, koska oli saanut myyjästä sellaisen kuvan että ylimääräisiä kustannuksia ei saisi tulla. Me kun oltiin laitettu tarjoukseenkin ehdoksi kuntotarkastus jonka maksaa myyjä yksin. Äidin ja myyjän juttutuokio sujuu hyvässä hengessä, ja myyjä suhtautuu kuntotarkastukseen positiivisesti, onhan se sekä myyjän että ostajan etu että sellainen tehdään ammattitaitoisesti. Kustannusten maksajasta heillä ei kuitenkaan ole mitään puhetta.

Viikolla 39 saadaan - taas kerran - äidin kautta tieto että välittäjä on sopinut meille pankkiin ajan kaupanteolle tiistaiksi 30.9. Mainittakoon tässä välissä että olemme sopineet että äiti on apuna yhteydenpidossa pankkiin päin koska meidän vuorokausirytmi on hivenen hankala näiden asioiden hoitamiseen. Viikolla 39 meillä ei siis ole mitään tietoa kuntotarkastuksesta, ei olla saatu nähtäväksemme luonnosta kauppakirjasta eikä muitakaan tärkeitä papereita kuten esim. rasitustodistusta, ja välittäjä itse ei ilmoita meille sopineensa ajan pankkiin. Muutenkin kiire tuntuu ihmeelliseltä, koska myyjän kanssa oltiin sovittu että kaupat tehdään lokakuun aikana, ennen tuota 24. päivää.

Valistunut arvaus on että välittäjä halusi kaupanteon syyskuun puolelle että välityspalkkio ja siitä saatava bonus näkyisi syyskuun tilissä...

Pankkiin sovitaan välittäjän ohi uusi aika 13.10., tämä sopii myös myyjälle hyvin.

Maanantaina 29.9. klo 14 aikoihin välittäjältä tulee tekstiviesti että kuntotarkastus on samana päivänä klo 17. Ihmettelemme hiukan näin lyhyttä varoitusaikaa, emmekä pysty lähtemään paikalle seuraamaan toimitusta. Illalla mietimme itseksemme että kuinkahan pian saamme raportin luettavaksemme.

Raportti saapuu seuraavan päivän postissa, mukana 300 euron lasku. Laskussa on Raimon sukunimi väärin. Olemme tyrmistyneitä. Tarkastus on siis aloitettu klo 17 edellisenä päivänä, ja tarkastuksen tekijän on täytynyt jättää valmis raportti postin kuljetettavaksi viimeistään klo 21 että se on ehtinyt seuraavan päivän postissa meille. Neljä tuntia tarkastuksen tekemiseen, raportin puhtaaksikirjoittamiseen ja postiin toimittamiseen. Jotenkin ei oikein vakuuta...

Raportti itsessään on varsin ympäripyöreä ja lyhyt, täysin erilainen kuin se minkä saimme luettavaksemme eräästä aikaisemmasta kohteesta josta olimme kiinnostuneita. Mutta jos aikaa raportin tekemiseen on neljä tuntia niin eipä kummoisia sovi odottaakaan. Raportin tehnyt henkilö paljastuu epämääräisen maineen omaavaksi henkilöksi - äidin suhteista on jälleen apua - jonka asiantuntemukseen ei ole minkäänlaista luottamista.

Välittäjän suunnitelman mukaan meidän olisi siis pitänyt tehdä kaupat samana päivänä kun saimme tuon tarkastuksen luettavaksemme. Eikö siihen pitäisi varata hiukan enemmän aikaa?

Yritämme tavoittaa välittäjän puhelimitse usean päivän ajan kyselläksemme mihin perustuu se että lasku lähetettiin meille. Välittäjä ei vastaa puhelimeen eikä soita takaisin. Vihdoin lauantaina saamme hänet kiinni ja selitys on että hän oli saanut myyjän puheista käsityksen että olisimme sopineet maksavamme tarkastuksen puoliksi. Meiltä hän ei vaivautunut kysymään mitään, eikä myöskään sopimaan mitään tarkastukseen liittyvää, kuten esim. käytettävä tarkastaja tai firma. Kuka tahansa voi siis lähettää laskun kuntotarkastuksesta kenelle tahansa, eikö tämä ole ymmärrettävä niin?

Laskussa on eräpäivä 6.10. eli maksuaikaa on viikko. Sunnuntaina 5.10. viemme laskun tarkastuksen tehneen yrittäjän postilaatikkoon varustettuna saatekirjeellä jossa kiistämme maksuvelvollisuutemme perustuen siihen että emme koskaan ole ko. firmasta tarkastusta tilanneet. Katsotaan kuinka asiassa lopulta käy.

Kauppakirjaluonnosta emme ole välittäjältä saaneet vieläkään, hän on luvannut useiden erillisten pyyntöjen jälkeen lähettää sen sähköpostilla maanantaina 6.10. Nyt on jo tiistai...

Pankissa kauppakirjaluonnos sen sijaan on, ja äiti sai sieltä kopion siitä viikolla 40. Kauppakirjan mukaan olemme ostamassa kiinteistöä joka sijaitsee Kempeleen kaupungissa (Kempele on kunta, ei kaupunki) Sarkkirannan kaupunginosassa. Korttelin ja tontin numerot ovat väärin, meillä ei ole käsitystäkään mitä olisimme tuon kauppakirjan mukaan ostamassa. Raimon sukunimi on väärin. Kauppakirjan mukaan olemme saaneet hyvissäajoin tutustua kuntotarkastusraporttiin, rasitustodistukseen, maarekisteriotteeseen... jne. jne. Tarpeetonta kai mainitakaan että emme ole saaneet käsiimme noista papereista muuta kuin kuntotarkastusraportin, jolla ei silläkään ole kuin vessapaperin arvo. Ja on siihenkin tehtävään täysin pätemätön, liian kovaa paperia.

Jotenkin toivon että tämä tontti ei menisi kaupaksi tuon firman kautta, ei todellakaan huvita maksaa tuohon firmaan minkäänlaista välityspalkkiota. Tällainen vaihtoehto tietysti maksaisi meille aika paljon kun jouduttaisiin lainaamaan koko ostosumma pankista. Myyntisopimus umpeutuu 25.11. ja siihen asti yritän käyttäytyä asiallisesti välittäjää kohtaan vaikka välillä on vaikeaa hillitä itsensä ja olla avautumatta päin naamaa. Mutta kunhan sopimus umpeutuu niin meitä on ihan turha suostutella jatkamaan sopimusta. Tuon firman kanssa emme halua olla missään tekemisissä yhtään kauempaa kuin on pakko, ja suosittelemme kyllä muitakin valitsemaan kiinteistönvälityspalvelut ihan mistä tahansa muualta.