Eilen oli taas agiliitelytreeni-ilta, ja tuli jälleen kerran todettua että tämä on vaarallinen laji.

Enzo aloitti. Tehtiin aluksi pujottelua ja rengasta, jotka jo alkavat sujua aika hyvin. Renkaalla ei ole mitään ongelmia, ja pujottelunkin idean Enzo on oivaltanut, vaikka toki tarvitsee vielä hiukan apuja ja vahvistusta. Käytiin kokeilemassa muutaman kerran myös keinua, eikä sielläkään ollut isompia ongelmia.

Sitten oli vuorossa harjoitusrata, joka koostui aidoista ja putkista. Muutaman hypyn verran suoraa luukutusta, ja välillä tiukka käännös putkeen. Tästä Enzo tykkää, kääntää silmät nurinpäin ja sulkee korvansa - ja unohtaa herneensä lähtöpaikalle lähtiessään kaahottamaan nupit kaakossa. Juueinäin. Otinpa siis ensin pari hallintaharjoitusta ennen kuin päästin mannertenvälisen risteilyohjuksen irti. Enzo lähtöön istumaan ja minä ensimmäisen aidan toiselle puolen. Lähtölupa, hyppykäsky ja käsi alas sekä voimakas "tässä". Ja niin Enzo tuli hakemaan lihapullan oikein mallikkaasti. Sitten sama uudestaan mutta lihapullaa oli tarjolla kahden aidan jälkeen. Toimi loistavasti.

Tässä vaiheessa uskalsin varovasti toivoa että herne olisi kuopassaan sen verran lujasti että uskaltaisin päästää Enzon radalle. Ja olihan se... tai ainakaan se ei karannut kovin kauaksi kuopastaan. Tehtiin harjoitus muutaman esteen pätkissä ja palkattiin ja rauhoituttiin välillä, 17 esteen rata kun on Enzolle vielä liian pitkä. Poika toimi mukavasti ja mikä tärkeintä - pysyi hallinnassa!

Sitten oli Näsän vuoro. Jokin oli verottanut treenaajia kun meitä oli paikalla vain kolme. Hyvä tilaisuus siis ottaa treenistä kaikki irti kun ei ollut liian monta koirakkoa jakamassa rajallista aikaa. Jarmo teki lyhyen ratakuvion joka oli muuten aika simppeli mutta lähtö tuotti harmaita hiuksia. Ideana oli juuri se mitä nykyisin näkee paljon kolmosten radalla: Z-kuvio jossa keskellä pujottelu. Hyvä että oli aikaa hinkata moneen kertaan ja kokeilla erilaisia tapoja.

Ensin kokeilin mennä pujottelun päähän nykäisemään Näsän kädelläni pujottelemaan. Muuten hyvä, mutta Näsä-raukka ei muistanut kuinka rengas hypätään kun minä olin liian sivussa. Eipä auttanut muu kuin palata juurille ja opettaa apuohjaajan ja lihapullan kanssa kolmosluokan koiralle kuinka rengas suoritetaan. Varsinainen pujotteluunnykäisy onnistui sitten hyvin.

Sitten kokeilin jäädä aloituspuolelle ja kääntää Näsän pujottelun lopussa poispäin itsestäni ja pujottelusta samalla itse jääden edelleen sinne aloituspuolelle. Tästä kokeilusta meinasi seurata harmaita hiuksia, Näsä kun ei meinannut millään ymmärtää mitä siltä halutaan. Tarvittiin taas apuohjaajaa ja lihapullia, sekä hyvänä lisänä myös palloa. Olis varmaan pitänyt laskea montako kertaa Näsä autettiin pallon kanssa kääntymään oikein, kertoja nimittäin tuli todella monta. Mutta hinkkaaminen kannatti, loppujen lopuksi Näsä teki juuri niin kuin pitikin. Ja muillekin jäi vielä treeniaikaa.

Niin ne rupiset rystyset... Kun lähdin viemään Näsää autoon huomasin että mulla on puolet vasemmasta kädestä ihan veressä. Onneksi autosta löytyi savetteja ja sain käteni puhdistettua. Sotkun aiheuttajaksi paljastui mitättömän pieni haava pikkurillin nivelessä. Ja tottamooses koko pikkurilliä alkoi jomottaa, ja illan mittaan jomotus vielä paheni. Nivelessä on nyt mustelma ja kipeän sormeni kanssa tunnen itseni aivan invalidiksi. Treenien tiimellyksessä en ole huomannut ollenkaan missä välissä tämä suuri vammautuminen on tapahtunut, ilmeisesti Näsä erehtyi luulemaan kättä joko lihapullaksi tai palloksi.

Ella ei treenannut ollenkaan, vaan viettää nyt pari viikkoa sairaslomaa. Kaulasta löytyi pari pattia joiden aiheuttajana on ilmeisesti sylkirauhastulehdus. Toivotaan että diagnoosi on oikea ja että antibiootit purevat.