Lapinturneelta kotiuduttu, väsyneinä mutta onnellisina.

Starttasin kotoa lakupojat ja melkein muuttokuorma kyydissä perjantaina puolenpäivän jälkeen, Jennan ja Markun luo Haaparantaan saavuttiin kahden maissa. Saatiin kuin saatiinkin autoon mahtumaan vielä Jenna ja Venny ja vähän lisää tavaraa, ja suunnattiin auton keula edelleen pohjoista kohti. Heti alkumatkasta kuultiin radiosta että Haukiputaalla on sattunut kuolonkolari, ja mun piti varmuuden vuoksi soittaa kotiin että minä olen hengissä enkä ole ajanut kolaria etteivät siellä turhaan huolestu kun tiesivät mun olevan siellä päin liikkeellä. Olin kuitenkin ehtinyt Haukiputaan ohi jo ennen kolaria.

Matka Jällivaaraan sujui hyvin. Muutama poro bongattiin matkalla, mutta nekään eivät juuri matkantekoa hidastaneet. Juhannusruuhkista tuolla keskellä-ei-mitään ei tietysti ollut tietoakaan. 110 nopeusrajoitus ihan tavallisella tiellä, vähän laittoi hymyilyttämään kun Suomessa jyrrätään hyväkuntoisilla moottoriteillä satasta.

Perillä parkkivahti ilmoitti että parkkipaikka on täynnä. Hienoa. Lupasi kuitenkin purkaa tavarat portilla, mutta sen jälkeen auto pitäisi siirtää "tuonne kirkolle" joka oli ainakin kilometrin päässä. Saatiin tavarat autosta ulos, ja huomasin viiden metrin päässä kahden auton välissä tyhjän paikan. Kukaan ei tullut sanomaan mitään kun siirsin auton siihen. Siirryttiin koko köörin kanssa kehän reunalle ja löydettiin onneksi sopiva kolo teltalle. Teltta pystyyn ja sinne sateensuojaan odottamaan kehäänpääsyä.

Jenna esitti Näsän, ja lakumaiseen kieroutuneeseen tapaan Näsän piti taas keksiä kehässä jotain pientä kivaa. Tuomarin tutkiessa Näsä tarjosi takapäätään rapsutettavaksi ja sai tahtonsa läpi: tuomari naurahteli ja kyhnytti Näsää takapuolen päältä. Muutenkin kehä meni oikein hyvin eikä Jennalla ollut esittämisessä mitään ongelmia. Enzon esitin itse, ja tällä kertaa onnistuin saamaan sen liikkumaankin ihan kohtuullisesti. Molemmat pojat saivat ck:n ja PU-kehässä Näsä veti pitemmän korren Enzon jäädessä kakkoseksi. Näsälle cacib, mutta harmittavasti tuomarilta ei irronnut Enzolle varacacibia. Muuten cacib olisi vahvistettu Enzolle koska Näsä on jo inttivalio.

Sitten oli Vennyn vuoro. Venny esiintyi myös oikein kivasti, mutta oli tälle tuomarille täysin väärää tyyppiä. Kaikki Vennyssä oli liian pitkää, tuomari ei ollut yhtään mieltynyt tähän niukempikarvaiseen malityyppiin ja Venny sai kolmosen. Näsästä tuli siis ROP. Jenna kävi pyörähtämässä Näsän kanssa myös ryhmäkehässä, mutta ihan odotetusti sieltä ei irronnut kättelyä kummempaa.

Kamat ja koirat autoon ja suunta etelää kohti. Matkalla bongattiin taas muutama poro, mutta haitaksi asti niitäkään ei ollut. Kello oli jo pitkästi lauantain puolella kun saavuttiin Haaparantaan, ja päätettiin ettei jakseta ruveta kokkaamaan enää mitään joten pyörähdettiin grillillä Tornion puolella. Eväs oli oikein hyvää ja sitä oli tuplasti enemmän kuin jaksoin syödä joten koiratkin saivat oman osuutensa hampparia ja ranskalaisia.

Otin Näsän sisälle nukkumaan ja jätin Enzon autoon. Enzo ei ollut järjestelyyn kovinkaan ihastunut ja protestoi sitä haukkumalla. Jossain vaiheessa nukahdin tasaiseen hau-hau-hau-paukutukseen kun ajattelin ettei se ihan koko yötä kuitenkaan jaksa karaokea laulaa. Muutaman tunnin unien jälkeen kello herätti, ja Enzo haukkui edelleen. Oli se vähän pitänyt taukoa jossain välissä mutta suurimman osan yötä oli lauleskellut. Oli pojalla vähän jano kun tarjosin sille vettä.

Matka Rovaniemelle starttasi vesisateessa, mutta sade onneksi väheni pikkuhiljaa Rovaniemeä lähestyttäessä. Perillä oltiin poutasäässä. Koirat ja kamat kehänreunalle, telttakin oli mukana mutta tällä kertaa ei pystytetty sitä. Sää pysyi kuivana ja aurinkokin pilkisteli välillä pilvien raosta. Leiri pystytettiin belgituttujen viereen ja sain bongattua Näsälle esittäjäksi Katjan, joten Jenna sai rauhassa keskittyä Vennyyn.

Katja pärjäsi Näsän kanssa kehässä hyvin, mitä nyt Näsän piti tälläkin kertaa tehdä yksi omakin ohjelmanumero. Tällä kertaa se oli tuomaria vasten hyppääminen. Tuomari ei asiasta pahakseen pistänyt, vaan nauroi ja rapsutteli Näsää. Arvostelussa lukee "excellent temperament", olikohan tuolla rapsutustuokiolla jotain vaikutusta? Enzon esitin taas itse, ja onnistuin tälläkin kertaa saamaan Enzon liikkumaan ihan kohtuullisesti. Tuomari tykästyi Enzoon ihan tosissaan, ja valitsi Enzon lopulta ROPiksi. Näsä oli PU2 ja X oli PU3. Nartuista tuomari ei ihan niin paljon tykännyt kuin uroksista, sekä Venny että Hilma saivat molemmat EH:n. Enzo sai sertin ja cacibin ja Näsälle ojennettiin oranssia eli varacacib.

Ryhmäkehässäkin käytiin pyörähtämässä, mutta sieltä ei tietenkään mitään irronnut. Ei sillä, en minäkään olisi sellaista esiintymistä palkinnut... Enzo oli sitä mieltä että tämän juhannuksen siistit juoksut on juostu, painoi pään alas ja lähti vetämään kuin paraskin uimamaisteri kroolaten. En saanut päätä ylös vaikka kuinka yritin joten liikkuminen oli tosissaan rumaa.

Mustat pilvet lähestyivät uhkaavasti, joten kehän jälkeen pakattiin auto nopeasti ja saatiin ihan täydellinen ajoitus. Ensimmäiset pisarat läsähtivät tuulilasiin juuri kun lähdettiin liikkeelle. Matka Haaparantaan sujui hyvin vaihtelevassa säässä, välillä satoi rankastikin ja välillä aurinko paistoi.

Haaparannassa Markku oli grillaillut meille pihvit ja keitellyt perunat, ja kurniva vatsa otti tarjouksen kiitollisena vastaan. Syönnin jälkeen näpsin vielä muutaman kuvan Vennystä ja sitten lähdin ajelemaan Oulua kohti. Kotiin saavuin vähän ennen puoltayötä, ja tunsin tosissaan olleeni reissussa. Väsymys oli melkoinen ja olo muutenkin sellainen kuin olisi istunut autonratissa 1130 km.

Reissut ovat aina rankkoja, mutta silti mukavia, eikä tämäkään reissu tehnyt poikkeusta. Kiitokset Jennalle Näsän esittämisestä, matkaseurasta ja tavaroiden nostelusta ja raahaamisesta, itse kun olin leikkaushaavani kanssa kykenemätön siinä auttamaan. Kiitokset Jennalle ja Markulle yösijasta ja hyvästä ruuasta. Kiitokset myös Katjalle Näsän esittämisestä Rovaniemellä.