Näsä sai siis myöhästyneen joulupaketin Hollannista viikko sitten sunnuntaina. Käytiin hakemassa Petra ja Dille Oulun rautatieasemalta illalla. Olivat lähteneet kotoaan Hollannista aamulla aikaisin, lentäneet Helsinkiin, ja siellä nousseet Marin avustuksella Oulun junaan. Kiitokset Mari avusta!

Dille ei ollut matkasta moksiskaan, käyttäytyi aivan kuin olisi tehnyt tuollaisen matkan ainakin sata kertaa aikaisemminkin. Kotiin päästyämme käytimme Näsän ja Dillen pienellä kävelyllä, ja sitten näytin Petralle huoneen johon voi Dillen kanssa majoittua. Siinä suu vaahdossa selitimme kiireisimpiä asioita samalla kun Näsä tutki joululahjaansa, ja ennen kuin kunnolla tajusimmekaan koirat olivat nalkissa. Junan saapumisesta Oulun asemalle oli siinä vaiheessa kulunut alle tunti! Mitäs sitä turhaan miettimään, sama hoitaa homma heti kerralla pois huolesta. ;-)

Maanantai-iltana käytiin pikapyrähdys hallilla. Ohjatut treenit ovat joululomalla, mutta Jarmo oli paikalla ja teki meille muutaman lyhyen tekniikkaharjoituksen. Näsä selvisi niistä hyvin, ja minäkin jollain tavalla muutaman yritys-erehdyksen jälkeen. Lopuksi otimme vielä vähän tottista. Petra tuntui olevan tyytyväinen näkemäänsä, ja Näsä saa minulta täydet kiitokset työskentelymotivaatiostaan. Tyttöystävä kotona ja jätkä tekee töitä ihan täysillä.

Tiistaina käytiin katselemassa Oulua. Juotiin Kauppahallissa kahvit ja käveleskeltiin tyhjällä torilla ja pistäydyttiin myös Pikisaaressa. Rotuaarikin täytyi tottakai käydä katsomassa. Ja koska Petra halusi nähdä meren, kävimme myös Oulunsalon lauttarannassa. Vähän mietin lauttaan menoakin, mutta koska Hailuodossa ei mielestäni ole talvella mitään nähtävää, päätin luopua ajatuksesta.

Keskiviikko oli uudenvuodenaatto, ja silloin nousi myrsky. Kävimme päivällä kävelyllä Enzon ja Ellan kanssa, ja jo silloin tuuli oli todella kova. Iltaa kohti tuuli vielä voimistui, ja iltapäivästä alkaen oli lukemattomia lyhyitä sähkökatkoksia. Suurin osa ihan pelkkiä räpsäyksiä ja valojen välkähtelyä, mutta illalla olimme ilman sähköjä kahteen otteeseen noin tunnin verran kerrallaan. Onneksi sähköt olivat päällä sen verran että saatiin kokattua jotain syötävää, mutta jälkiruokakahvien kanssa jouduttiin vähän odottelemaan. Jos oli aatto meille tavallisesta poikkeava, niin oli se sitä varmasti myös hollantilaisille vieraillemmekin.

Myöhään illalla lämmitettiin sauna, ja Petrakin saunoi erittäin mielellään. Viivyttiin saunassa ainakin tunti, ja samalla juteltiin monenlaisia asioita maan ja taivaan väliltä.

Puolenyön aikaan lähdettiin ulos ampumaan ja katsomaan raketteja. Koirat jäivät sisälle; Näsä meidän makkariin ja Dille Kaisan huoneeseen, ovet tietysti kiinni. Kovasta tuulesta huolimatta saimme raketit ammutuksi, ja kun kylmissämme tulimme sisälle syömään nakkeja ja perunasalaattia, meitä odotti keittiössä kaksipäinen koira. Näsä oli nokkelana poikana avannut kaksi ovea päästäkseen tyttönsä luo. Astumisia oli ennen tätäkin jo ihan riittävästi, mutta Näsä kai ajatteli että kerta kiellon päälle. Ihme että oli vielä onnistunut, kun päivällä jo näytti siltä että Dille ei enää kovin suostuvainen ole.

Nakkeja ja perunasalaattia päästiin siis nauttimaan hiukan myöhässä, mutta hyväähän kannattaa aina odottaa.

Uudenvuodenpäivänä juhlittiin sitten hollantilaiseen tapaan. Petra oli tuonut vohvelirullia joiden sisään pursotettiin kermavaahtoa. Nam.

Tuliaisiksi Hollannista saatiin salmiakkia, hollantilaiset kun ovat siinä käsityksessä että salmiakki on vain heidän juttunsa. Ei siinä mitään, hyviä olivat, mutta Petra oli vähän hämillään kun kerrottiin että kyllä me Suomessakin salmiakki tunnetaan. Tuliaisiksi Hollantiin lähteekin nyt iso läjä suomalaista salmiakkia, salmiakkikossua ja salmiakkisuklaata. Ja tietysti myös rieskaa, karjalanpiirakoita, leipäjuustoa, lakkahilloa ja joululimppua. Mielenkiinnolla odotan raporttia mitä siellä tuliaisista tykätään.

Loppuviikko on mennyt ajatuksia vaihtaessa, hollantia ja suomea opiskellessa, sekä Näsää rauhoitellessa. Näsän mielestä kun hauskuus loppui ihan liian aikaisin.

Petralla soi herätyskello tunnin päästä, sitten viimeinen aamupala Suomessa, ja suunnistamme kohti juna-asemaa. Illalla Petra ja Dille ovat jo kotona. Viikko on kulunut valtavan nopeasti. Innolla odottelen pentuja syntyväksi, toivottavasti pentuja todella tulee eikä koko pitkä reissu ole ollut turha. Näsä ainakin on tehnyt parhaansa. ;-)

Dille on oikein mukava narttu, erittäin täysipäinen ja hyväkäytöksinen. Ja tottakai kaunis. :-)