Meidän reissu vei lopulta Ranskaan. Torstaina 20.8. hurautettiin Erjan luota Tampereelle lentokentälle, ja treffattiin siellä loppuseurue, eli Anna-Kaisa, Mervi ja Sonja.

Lennähdettiin Ryanairin halpislennolla Frankfurt Hahniin Saksaan, ja jatkettiin sieltä vuokra-autolla matkaa Ranskaan.

Vuokra-auto oli ihan uusi Hyundai, joka osoittautui varsinaiseksi mopoksi heti kun päästiin liikkeelle. Luxembourgin ylämäet olivat poloiselle pienelle moottorille melkein ylipääsemätön haaste, mutta sinnikkäästi Anna-Kaisa yritti kaasua polkea.

Ensimmäiseksi yöksi pysähdyttiin nukkumaan Ranskassa Saint-Martin-sur-le-Pré:ssä halpishotelliin. Hotellin hinta-laatusuhde oli yhtä yöpymistä varten aivan kohdallaan, mutta pitempää aikaa en ehkä olisi viihtynyt siinä laivahytin kokoisessa huoneessa. Sängyt olivat kuitenkin hyvät ja huoneessa oli oma vessa ja suihku joten perusasiat olivat kunnossa.

Perjantaiaamuna oli sitten mun vuoro istua ratin taakse. Auto oli todellakin mopo, ja kytkin oli kuin olisi puolityhjää ilmapalloa polkenut. Kamala. Navigaattorin kartat eivät olleet ihan ajantasalla, joten se ajatti meidät hiukan pitempää reittiä. Nimittäin Pariisin kautta. Kylmä hiki puski pintaan ja niskavillat alkoivat nousta pystyyn kun huomasimme tienvarressa Disneylandin kyltin. Eipä siinä muu auttanut kuin pysyä liikennevirran mukana, ja hengissähän siitäkin selvittiin. Järkytyin kun myöhemmin katselin kartasta missä oikein olin ajellut, käytiin nimittäin Pariisin sisemmällä kehätiellä...

Moottoriteiden pysähdyspaikat olivat myös mielenkiintoinen tuttavuus. Hienoja paikkoja joissa oli putiikkeja jos minkälaista, mutta vessakulttuuri Ranskassa on kyllä vuosisadan jäljessä. Jos ikinäkoskaan valitan Suomessa huoltoasemien epäsiisteistä vessoista niin lyökää minua vaikkapa pesäpallomailalla. Kiitos.

Pariisista selvittyämme otimme suunnan kohti Orleansin seutua, meillä oli varattuna talo Reignac-sur-Indrestä. Talo löytyikin muutaman kunniakierroksen jälkeen, navigaattori kun ei tuntenut talon osoitetta. Tällainen oli lähestyminen oikeaan paikkaan:

Laskeudumme mäkeä Reignac-sur-Indreen:

Heti mäen alla mutkassa on pieni risteys vasemmalle:

Tällaista pientä tietä ajettiin reilu kilometri:

Kunnes käännyttiin vasemmalle vielä pienemmälle tielle:

Meikäläisen pyörätien levyinen tie sukelsi suoraan pöpelikköön:

Olikohan se näillämain kun vastaan tuli avomersu ja siinä vähän soviteltiin kuinka mahdutaan toisistamme ohi. Tien vasemmalla puolella oli rinne ja puita ja piikkilankaa, oikealla puolella oli lampi ja piikkilankaa.

Vuokraamamme talon aita näkyy jo:

Vielä vähän matkaa portille:

Perillä!

Portilta aukeni tällainen näkymä:

Piha oli kooltaan varmaankin hehtaarin luokkaa. Talo on rakennettu joskus 1800-luvulla mutta on rempattu aivan nykyaikaiseksi. Tilaa meillä oli reilut 100 neliöä, kolme makkaria, keittiö, olohuone, kylpyhuone ja kaksi vessaa. Uskomattoman upea paikka!

Ranskassa oli ollut pitkään erittäin kuivaa, ja pihassa oleva lampi oli kuivunut.

Talo sisäpihan puolelta:

Ja takapihalta:

Olohuonetta:

Portaat yläkertaan:

Keittiöstä löytyi kaikki tarpeellinen:

Ja ulkona oli kiva istua syömässä ja seurustelemassa:

Viikon aikana selvisi ettei talossa ihan kaikki priimaa ollut, mutta hyvin me selvittiin. Siinä yhdellä tuolilla ei kukaan olisi kuitenkaan uskaltanut istua, joten se jouti hyvin pönkäksi jääkaapin eteen että ovi pysyy kiinni. Ja hyvin me selvittiin pelkällä alakerran kylpyhuoneellakin, yläkerran suihkua kun ei voinut käyttää kun vesi tuli katon läpi olohuoneeseen. Ja ne sänkyjen pinnatkin oli helppo laittaa takaisin paikalleen kun ne kylkeä kääntäessä lähtivät irti.

Lauantaina 22.8. ohjelmassa oli belgierkkari. Lähdettiin aamulla aikaisin ajamaan Saint-Denis-de-l'Hoteliin, vailla tarkempaa tietoa näyttelypaikasta kuin paikkakunta. Onneksi oli opasteet. Osa vähän vinksollaan joten jokunen käännös tuli väärään suuntaan, mutta näyttelypaikka löytyi kuitenkin.

Lakujen taso oli suoraan sanottuna surkea. Hermostuneesti läähättäviä koiria häntä koipien välissä. Ring-kentän laukaukset kuuluivat vaimeana lakukehään mutta se riitti monelle koiralle. Jäin ihan tosissani miettimään miksi juuri Ranskan erkkari on niin arvostettu kuin se on. Ehkäpä taso on menneinä vuosina ollut toisenlainen. Lakukuvat löytyvät galleriasta osoitteesta http://sary.1g.fi/kuvat/Laekenois/2009-08-22+Ranskan+erkkari/ .

Lakujen arvostelun jälkeen shoppailin vähän, katselin agilitykisoja, ja kulutin aikaa suomalaisleirissä.

Agilitykisoja oli myös mukava seurata. Taso oli vähän erikoinen; koirat olivat hyviä ja nopeita, mutta ohjaajat vain juoksivat lujaa ja huusivat vielä lujempaa, ohjaamiseksi sitä ei oikein voinut sanoa. Tuomari oli samalla selostaja, hänellä oli langaton mikrofoni johon hän kuulutti seuraavan kilpailijan ja kertoili myös virheet ja muitakin radan tapahtumia. Olisi ollut kiva ymmärtää puheesta edes jotain.

Sunnuntai oli välipäivä. Tutustuttiin seutuun paremmin, ajeltiin ympäriinsä ja etsittiin maailman suurinta labyrinttiä jokan piti sijaita Reignacissa mutta eihän me sitä löydetty. Minä istuin auton ratissa ja osaan nyt vaikka silmät kiinni koko pienen kylän kaikki kadut. Niin että jos opasta tarvitsette niin olen käytettävissä...

Loiren laaksossa on linnoja joka kylässä, joten maanantaina päätimme ensin kysyä labyrintin sijaintia Reignacin hotellista - joka myös on vanha linna - ja sen jälkeen lähteä tutustumaan tarkemmin Chaumontin linnaan. Labyrintin suhteen kävi vähän kehnosti. Meillä oli vanhaa tietoa, ja labyrintti on purettu pois eikä sitä ole enää olemassakaan. Ei ihme ettei löydetty. Suunnaksi otettiin siis Chaumont.

Linna oli upea. Kiertelimme myös linnan pihalla ja kuljimme läpi puutarhanäyttelynkin. Linnan mailla oli myös koirien hautausmaa joka piti tietysti käydä katsomassa. Hautausmaa oli vaatimaton, pieniä hautakiviä metsässä polun reunalla. Näytti ihan siltä että kivet eivät olleet alkuperäisillä paikoillaan vaan ne oli tuotu polun varrelle jostain. Yksi hautakivi oli huomattavasti muita suurempi ja se kiinnittikin huomion. Vähän aikaa sitä tutkittuamme meille selvisi että se oli norsun hauta.

Kotimatkalla kävimme vielä käveleskelemässä ja shoppailemassa Amboisessa. Myös Amboisen linna olisi ollut mielenkiintoinen vierailupaikka, mutta valitettavasti siihen ei tällä kertaa ollut aikaa.

Matkailijalle oli tarjolla monenlaista aktiviteettia. Jokilaivaristeily olisi ollut mahdollinen, samoin kiertoajelu Amboisessa minijunalla. Yksi yritys tarjosi sightseeingiä Loiren laaksossa kuumailmapallosta käsin, ja palloja näkyikin taivaalla joka päivä.

Tiistaina oli ohjelmassa Versailles, ja suunnitelmissa oli myös Pariisi mutta olosuhteiden pakosta se jäi toteutumatta. Jotenkin siinä vaan kävi taas niin että minä istuin auton rattiin ja ajelin vuokra-auton Versaillesin eteen parkkipaikalle. Voi luoja, kaikkeen sitä pieni ihminen joutuu.

Versaillesissa emme käyneet linnassa sisällä, tutustuimme vain puutarhaan. Hieno se oli, ei siitä oikein muuta voi sanoa.

Tarkoitus oli jättää auto Versaillesiin ja käydä siitä junalla Pariisissa, mutta emme sitten löytäneet sellaista parkkipaikkaa johon auton olisi voinut ja uskaltanut jättää.

Keskiviikkona lähdimme ajelemaan Saksaa kohti, lento lähtisi torstaina puolenpäivän jälkeen ja matkaa oli pitkästi. Ajoimme Metziin josta löysimme edullisen hotellin ja jäimme sinne yöksi. Illalla lähdimme etsimään ravintolaa jossa saisimme vatsamme täyteen ja ihan läheltä hotellia löysimmekin Sport Palacen jossa näytti olevan paljon asiakkaita. Eikun sekaan vaan. Ravintolan ruoka-annokset oli nimetty urheilijoiden mukaan, ja esim. pizzat olivat formulakuskeja. Tilasin ja söin Kimi Räikkösen, ja täytyy myöntää että savulohi-sipulipizza on oikein hyvää, ja pizza oli myös valtavan iso. Suosittelen!

Torstaiaamuna aikaisin jätimme Ranskan ja ajoimme Luxembourgin kautta Saksaan. Palautimme auton vuokraamoon ilman yhtään hankittua kolhua, ja 2600 lisäkilometriä mittarissa. Onnistuimme tulostamaan hotelliin unohdettujen lentolippujen tilalle uudet, ja niin saattoi kotimatka alkaa.

Tampereella hyvästelimme matkaseuran ja ajoimme Erjan kanssa vielä Pyhärantaan. Jäin sinne vielä yöksi ja kotiuduin Kempeleeseen perjantaina.

Matkailu avartaa ja reissu oli oikein mukava. Joskus vielä tuonne pitää päästä uudestaan, näyttelyyn omien koirien kanssa, ja samalla lomalle koluamaan lisää linnoja. Ja se Pariisikin on vielä näkemättä. Matkaseura kuittaili että enkö muka nähnyt Pariisia kun sitä kehätietä ajoin. No en nähnyt en, en uskaltanut katsella juuri muuta kuin edelläajavien perävaloja.

Lisää reissukuvia galleriassa http://sary.1g.fi/kuvat/Muut%20kuvat/2009-08-20-27%20Ranskanreissu/ ja muutama ranskalainen agilitykuva http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/2009-08-22+Saint-Denis-de-lHotel%2C+Ranska/ .